Rajalla
Ulkoasu
Rajalla Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Joku voima on jalkani vienyt
- läpi seutujen lumottujen.
- Mitä koskaan ennen en tiennyt,
- nyt näen sen hämmästyen.
- Joka päivä näen: miten syvä
- on kauneus tämän maan.
- Yhä kasvava, lisääntyvä,
- yhä vaihtuva muodoissaan.
- Niin hetkenä herkimpänä
- saan nähdä sieluun sen.
- Valon nähdä leviävänä
- läpi mullan ja kivien.
- Joku värisevä kuutamonhetki
- vie ovelle maailmani,
- joiden edessä ihmisen retki
- on häilyvä varjo vain,
- vie rajoille ajattomuuden,
- niin lähelle kuolemaa,
- että siellä elämän uuden
- näen nousevan aikojen taa,
- näen valossa vapisevassa:
- on kuolema täyttymys.
- On loppuva kuolemassa
- vain murhe ja epäilys.
- – – –
- Niin rajalla häilyvällä
- olen viipynyt kuunnellen.
- Sydän – löytänyt tähdellä tällä
- vain kivun ja kauneuden –
- on hitaasti tajuamassa
- sitä hurmaa mahtavaa,
- miten uudessa maailmassa
- tämä tuska ratkeaa,
- miten silmiltä nälkäisiltä
- tämä huntu riisutaan –
- Maan poluilta eksyttäviltä
- mitä enää hakisinkaan?
- Ei ylemmäs mikään jano
- voi viedä elävää.
- Mihin käännyn? Oi Jumala, sano,
- mihin maahan sieluni jää?
- Jos tomuni hämmentävän
- olen valmis riisumaan,
- minut rannalta Häviävän
- vie Loppumattomaan,
- jos viipyvän tähdellä tällä
- yhä tahdot, näytä tie!
- Minut kädelläs väkevällä
- läpi pimeyden vie!
- Tiedänhän: tähdellä millään
- on pelätä mahdoton
- sen, jolla ympärillään
- kättesi suoja on.
Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.