Rajuilma
| Rajuilma Kirjoittanut Adelbert von Chamisso |
- Sa parvekkeella linnan
- näit vanhan kuninkaan;
- pois katseen synkän loi hän
- yli synkän, pilvisen maan.
- Rajuilma, kaukaa nousten,
- tuli myrskynä kohisten;
- hän miekan nojassa seisoi,
- vait kahvaa kourien.
- Käsi toinen, josta kirpos
- jo valtikka itsestään,
- se kultaista kruunua vielä
- koki suojella raskaan pään.
- Mut vaipan päärmään hiljaa
- jo nuori puoliso käy:
- »Olet lempinyt mua ennen,
- et enää lempivän näy!»
- – »Vai lempi, huvit ja leikit?
- Ei, armas, ne jätetään!
- Rajuilma saapuu tänne
- jo voimalla myrskysään.
- »En parvekkeella linnan
- ole kuningas kruunussain:
- Ajan mullistuksissa näissä
- olen arka ja voimaton vain.
- »Vai lempi, huvit ja leikit?
- Ei, armas, ne jätetään!
- Rajuilma saapuu tänne
- jo voimalla myrskysään.»
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.