Rakas sisko

Rakas sisko Kirjoittanut Saima Harmaja

Rakas sisko, josta pesi

tomun taivaan rakkaus,

vierelleni hymyinesi

tule, tuskan huojennus.

Vaikka peityt kaipuultani

taakse hunnun tiheän,

tuntea voin kasvoillani

katsees näkymättömän.

Vain sun kirkkautes häivä

valaista voi sydämen,

niinkuin läpi pilven päivä

loistaa iankaikkinen.

Haudan ero on niin syvä

meille, joita sitoo maa.

Helenevä, herkentyvä

hymyilys sen kirkastaa.

Rakas sielu, kevään matkan

kanssas kuljin kuulakkaan.

Yksin vaellusta jatkan

suveen tuntemattomaan.

Maiset ruusut polullani

ehkä kukkii huumaten.

Miten, tomu povessani,

niiden tulta katselen?

Miten käydä loppuun saakka

jaksan tieni vuorisen,

sydämessä kaipuun taakka

heltymätön, kivinen?

Tule, viivy, au’o sumu,

näytä kasvos häikäistyt,

anna kuulla siipeis humu

heidän, jotka murtuu nyt!

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.