Rakastajan hevonen
| I. Rakastajan hevonen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
| Ruotsinkielinen alkuteos Älskarens häst. |
- Siellä, missä yömme viettelimme,
- Oli meillä oiva illallinen,
- Näimme siellä tytön ihmeen kauniin;
- Helmitulpaanit ol’ ohimoillaan.
- Hänen annoin johtaa hevostani,
- Ja hän haasteli näin hevoselle:
- ”Varsa ruskea ja kultaharja,
- Lausu, onko herrasi jo nainut?”
- Hirnumalla vastaa hälle hepo:
- ”Ei, sen takaan, ihmeen kaunis tyttö!
- Herrani ei vielä ole nainut,
- Vaan sun aikoo naida syksypuolla”.
- Näin nyt lausuu hevoselle tyttö:
- ”Jos ma tietäisin, ett’ on tää totta,
- Solkeni mä löisin pirstaleiksi
- Ja ne suitsihisi kiinnittäisin,
- Silaisin ne silkkahopealla,
- Kultoaisin kaulavitjoillani”.
Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.