Rakastajan odotus

Rakastajan odotus. Kirjoittanut Karl August Nicander

Suomentanut Osku Velho.

Syön sykkii mun, soi satakielen ään’,

kun odottelen luona akkunani

niin nauttein odotuksen riemustani,

ett’ tuska jäljelle jää yksinään.

Jo joudu, armas! Kukkavihkon tään

– jo eilen sua varten poimimani

ja yöllä kyynelillä kastamani –

ma muuten kuihtuneena kohta nään.

Mun palkakseni pitkän odotuksen,

kun katse turhaan pälyi puoleen uksen,

lyhyen hetken onni kyltin on.

Ja kukistani, jotka oottaa tuossa,

kun saavut, armas, mulle palkaks’ suo sa

vain kukka yksi: suonet suutelon.

Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.