Rakennustaiteellinen luonnos
| Rakennustaiteellinen luonnos. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Katedraalista päivän puolla
- Kujapuistohon kätkeytyy
- Sen mahtava porttaali tuolla,
- Jota katsella sun on syy.
- Mut kastanjipuistikon tiellä
- Ei pyhän ilmettä näy;
- Kera lasten ja eukkojen siellä
- Nuor arkkitehtikin käy.
- Elon hyöky se tulvii rankka,
- Niin raittiina, nuorena vaan
- Luo templin, min muuri vankka
- Jäi aikoja uhmimaan.
- Hän piirtävi luonnoksen tapaan
- Hätähätää porttaalin tään,
- Sen goottisen kaaren vapaan
- Ja sen suikon katkenneen pään,
- Apostolit pitkät vielä
- Sekä keskehen Mestarin
- Ja pääskyn, mi sirkutti siellä,
- Olall’ istuen Luciferin.
- Olit aika saatana säysy,
- Kun korsia kuljettaa
- Sai rauhassa linturäysy
- Ja pesiä selkäs taa.
- Mut kiire on touhuissa kevään,
- Ei auta häikäilyt nuo,
- Ja jos mieli ei vain jää levään,
- Piru itse se suojaa suo.
- Vaikk’ kastanji päätään puistaa,
- Vuos vuodelta nostaa se sen,
- Ja messuissa latina luistaa,
- Kunis niitä ei ymmärrä ken.
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.