Rakennustaiteellinen luonnos

Rakennustaiteellinen luonnos. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Katedraalista päivän puolla

Kujapuistohon kätkeytyy

Sen mahtava porttaali tuolla,

Jota katsella sun on syy.

Mut kastanjipuistikon tiellä

Ei pyhän ilmettä näy;

Kera lasten ja eukkojen siellä

Nuor arkkitehtikin käy.

Elon hyöky se tulvii rankka,

Niin raittiina, nuorena vaan

Luo templin, min muuri vankka

Jäi aikoja uhmimaan.

Hän piirtävi luonnoksen tapaan

Hätähätää porttaalin tään,

Sen goottisen kaaren vapaan

Ja sen suikon katkenneen pään,

Apostolit pitkät vielä

Sekä keskehen Mestarin

Ja pääskyn, mi sirkutti siellä,

Olall’ istuen Luciferin.

Olit aika saatana säysy,

Kun korsia kuljettaa

Sai rauhassa linturäysy

Ja pesiä selkäs taa.

Mut kiire on touhuissa kevään,

Ei auta häikäilyt nuo,

Ja jos mieli ei vain jää levään,

Piru itse se suojaa suo.

Vaikk’ kastanji päätään puistaa,

Vuos vuodelta nostaa se sen,

Ja messuissa latina luistaa,

Kunis niitä ei ymmärrä ken.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.