Rakkaiden hauta

Rakkaiden hauta *). Servialainen laulu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Oli kaksi kaunokaista,

Kaksi kullaista käköä,

Ne tekivät lemmen liiton,

Laativat lujan lupansa;

Kumpikin käkö kukahti

Yhen kuusosen kukilla,

Kumpikin käkö pesihen

Yhessä jo’en ve’essä,

Yhen virran pyörtehellä,

Yhen pyihkimen varalla.

Kului kuuta viisi, kuusi,

Kuluipa koko kesäkin,

Eikä tiennyt yksikänä,

Arvannut ainoakana.

Kuluipa kesonen toinen,

Vierähti Jumalan vuosi,

Jo tiesi koko kyläsäs,

Akat arvasi kyläiset,

Tiesi miehet, tiesi vaimot,

Iso tiesi, tiesi äiti;

Tuostapa emo tytärtä

Vanhin virkkaen varotti:

”Paha on hukan keralla,

Paha karhun kainalossa,

Pahempi pojan parissa,

Suoravartalon sylissä,

Sill’ on suu suloa voita,

Hunajata huulet kaikki,

Myrkkyä hänellä mielt,

Sisu mustia mujuja;

Ellys menkö lapsueni,

Armas astuko kanani

Niihen poikien parihin,

Nilheu kaunihin kisoihin.”

Poika vuotti, viikon vuotti,

Tulevata tyttöänsä,

Käköä käkeävätä;

Eipä tyttö tullutkana,

Eikä kuulunut käköistä;

Siita vuottava valitti,

Haikiansa huokaeli,

Tuikkavalle tähtyelle,

Lemmen luo’ulle loh’ulle,

Täh’en käskevi sanoa,

Viestin viemähän tytölle:

”Kuole’ kultani eholla,

Aaton iltana nukahda,

Niin minä pyhänä päätyn,

Valetessa aamun vaivun.”

Kultansa eholla kuoli,

Impi illalla nukahti,

Poikapa pyhänä päättyi.

Valetessa aamun vaipui.

Siitä hauta kaivettiin,

Ovi Tuonen auastihin.

Siihen kätkettiin käköset,

Lemmen lapset laskettihin,

Kylki kyljen lämpimähän.

Rinta rintoa lähelle,

Käsi kätköhön kätösen,

Huuli huulen hohtaville.

Kului kuuta viisi, kuusi,

Vieri viikkoja Jumalan,

Jo poikuen pääla’elta

Nousi kuusi kukkalatva,

Kului vielä kuuta kuusi,

Vieri aikoa vähäsen,

Jo nousi noropajuja.

Kyynelpäitä kukkasia,

Sylistä ihanan immen,

Tuonelan tytin tilalta,

Nousi taimelle tasalle,

Varsin varrelle hyvälle;

Ne varret venyttelihen,

Kukkansa koettelivat,

Kukat kuusen ympärille,

Kuusen kaulan kierräntähän;

Siinä impeä itkevät,

Vienoista valittelevat,

Nuorra mennyttä manalle,

Tyttinä tupahan Tuonen.

*) Katso: Runebergin.”Serviska Folksånger:” De älskandes graf.

Lähde: Suometar 6.4.1847.