Rakkauden sokeutuminen
| Rakkauden sokeutuminen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Piennä Lemmen-jumalainen
- Hellän äidin helmass’ uinui,
- Niinkuin tähti illoin nähdään
- Lähteen kalvoss’ uinuvan.
- Taivaan kuulas välke vuoti
- Kastehelmin ohimoille,
- Ruusun rusko ainiaaksi
- Poskipäille piilsihen.
- Hymyi huuli, nektar-tuoksun
- Liehiessä ympärillä,
- Uneksimat voitot siihen
- Iloa viatonta loi.
- Paafotarpa hurmoksissa
- Kyynels’ tunteen kyllyydessä,
- Katsoi poian peilisilmäss’
- Silmiänsä hymyillen.
- ”Oi”, hän huokas, ”seuraelkoon
- Autuuteni muistelmaksi
- Sama kuva silmässäsi
- Maalimass’ sua ainiaan!”
- Ken siis kummeksii, ett’ Eros
- Meillä liehuu so’ennunna,
- Vaikkei silmää kääre kaihda
- Öiset varjot verhoo ei?
- Korvenkin hän ohdakkeissa
- Huomaa vaan Olympin linnat,
- Noita-naistai helmaillessa
- Lemmettären kuvan vaan.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.