Rakkaus (Korpela)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
32. Rakkaus.

Kirjoittanut Simo Korpela


Oi rakkaus on aarre suuri!
– Se rikas on, ken rakastaa. –
Ja usko on sen elinjuuri,
Ne yhdess’ aina vaikuttaa.
Oot säde Herran sydämestä
Ja autuus ihmissydämen:
Ei kuolema sun voimaas kestä
Ja synti väistyy peljäten.
Jos missä liikut, syntyy rauhaa
Ja hellän sanan löytää suu.
Ja missä vihan-myrsky pauhaa,
Kun sinne käyt, se asettuu.
Sä seuraat sodan kantapäillä
Ja korjaat tuhotöitä sen.
Et liiku teillä itsekkäillä,
Sä hyvää etsit jokaisen.
Oot perheen side, kodin lämmin
Ja vahvin turva isänmaan.
Mä muita hoidan lempeämmin,
Kun hoitajaksen sinun saan.
Kun tapaan kurjan kulkijaimen,
Mä huoneeseen sen tieltä vien.
Oon heikkoin tuki, tyhmäin paimen
Ja eksyneille näytän tien.
Kun rakastan, on tilaisuutta
Mull’ auttaa vihollistankin
Ja paljon antaa voin, ain’ uutta
Mä sentään antaa tahtoisin.
Oi paljon sill’ on rikkautta,
Ken paljon täällä rakastaa!
Ja kell’ on enin rakkautta,
Se lähinnä on Jumalaa.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.