Rakkaus (Warelius)

Rakkaus. (Mukaelma.) Kirjoittanut Antero Warelius

Vienan rannall’ koivun alta

Kuului soitto kaunihin,

Aurinkoisen taivahalta

Vaipuessa aaltoihin.

Siellä istui ihanainen

Neitsy kanteloinensa,

Sulhoansa surevainen,

Vieras mailla kaukana.

»Pian rientää nuoruutena

Niinkuin laine; rakkaus

Polttava on rinnassani,

Lauluni on valitus.

Kukoistus on tärkki liljan,

Surkastuva muotoni.

Kultaseni! Ah, jos hiljan

Tulet, löydät hautani».

Niin hän lauloi, levollensa

Luonnotarten mennessä;

Katosi jo lauluinensa

Leivonen se kielevä.

Hiljaisesti kyhkyläinen

Makaa kumppaninensa;

Laulurastas yksinäinen

Kuultelee viel’ neitoa.

Yö jo maita peitteleepi

Varjohonsa; uupuva

Ääni viimein vaikeneepi

Valittava rannalta.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.