Rakkaus (Warelius)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rakkaus.
(Mukaelma.)
Kirjoittanut Antero Warelius


Vienan rannall’ koivun alta
Kuului soitto kaunihin,
Aurinkoisen taivahalta
Vaipuessa aaltoihin.
Siellä istui ihanainen
Neitsy kanteloinensa,
Sulhoansa surevainen,
Vieras mailla kaukana.
»Pian rientää nuoruutena
Niinkuin laine; rakkaus
Polttava on rinnassani,
Lauluni on valitus.
Kukoistus on tärkki liljan,
Surkastuva muotoni.
Kultaseni! Ah, jos hiljan
Tulet, löydät hautani».
Niin hän lauloi, levollensa
Luonnotarten mennessä;
Katosi jo lauluinensa
Leivonen se kielevä.
Hiljaisesti kyhkyläinen
Makaa kumppaninensa;
Laulurastas yksinäinen
Kuultelee viel’ neitoa.
Yö jo maita peitteleepi
Varjohonsa; uupuva
Ääni viimein vaikeneepi
Valittava rannalta.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.