Rakkauuen synty
| Rakkauuen synty. Kirjoittanut Abraham Poppius |
- Luoja laupias isämme
- Istu iänkaikkisuuen
- Pimeässä piiroksessa,
- Ontto olemattomuuen
- Yö on ylen ympärillä.
- Kaikkisuuen kaikkinainen
- Valta vaan on valvomassa,
- Luojan luonna luomatakin,
- Täytiläinen täyellensä.
- Jalo ilo, itsestänsä
- Siitä sytty, syämmeensä.
- Itepäällänsä, isänen
- Aiatteli aivoillansa:
- ”Ollapa tuota, toisen silmä
- ”Kahtomassa, kaikkeutta!
- ”Tullapa tätä täyteyttä
- ”Toisen tunto tuntemaahaan!
- ”Minä taian taivahita,
- ”Minä mahan maailmaita
- ”Luoa luontani sanalla!”
- Sano sanan; ja samassa
- Valo valtikan valasi,
- Päivä piilotti pimenon.
- Taivas täytti täisinensä,
- Maa piirit pieninsensä
- Isän istuimen eteheen.
- Kivi kirkas kiiltämällä,
- Päivän eessä ensimäisen,
- Keitti kullat kuohumaahan
- Vuoren korkian kohussa.
- Päärly, päällä seitemällä
- Loisti, silmistä sininen,
- Tahikk’ puoleksi punanen,
- Tahikk’ kaiken kärvallinen
- Jalan juurelta Jumalan.
- Tähti koitti korkialta,
- Tihverästi tirkistellen
- Mesi-tyynelle merelle,
- Joutsenta jo johtatellen,
- Joka laulo lapsitoina
- Elämänsä ennustusta.
- Seilatessa sintävällä,
- Ilman laajan lainehella,
- Kyyhky kylvetti kynänsä.
- Orih hirnu hileällä,
- Äleällä äänellänsä,
- Katsahtellen kahen puolen:
- ”Mistä muka miehen löyän,
- ”Kussa kuulen kaitsejani!”
- Aurinko alotteleepi
- Polttavia polkujansa;
- Päätti päivät maailmalle,
- Viiet jo viattomalle,
- Kulki kuuesten kululle;
- Lausu Herra hengellensä,
- Kuin ol’ kaikkia kaunistettu,
- Valmistettu valvomaahan,
- Paitsi päällen päätteheksi,
- Luonnon hiippa luomatoina,
- Luonnon ruunu ruumitoina,
- Luonnon sielu silmitöinä:
- ”Tehkämme nyt Temppeliksi
- ”Itelemme, Ihmisiä,
- ”Haamullamme haastavia,
- ”Kulkevia kuvallamme!”
- Nousi sannasta, samassa,
- Multaisesta, muoollinen
- Poroisesta, povellinen,
- Ilmi, ihminen Isälle;
- Seisomaahan seinähirsi,
- Nurkkakivi kiiltämäähän,
- Aivottuhuun alttarihiin,
- Tepittyhyyn temppelihiin,
- Tuolle sielun sieramihiin
- Herra hengellä puhalsi,
- Tuolle kasvot kaikkivalta
- Kaunisteli, kastamalla
- Auringonsa alkeissa,
- Päätteisä päiväisensä.
- Nosti siunaten sylinsä,
- Sano suulla suloisella:
- ”Käy nyt kaikki kahtomassa
- ”Ympärillä yrttitarhan
- ”Mitkä ovat mielelliset,
- ”Niitä nimellä nimitä!”
- Kävikin käskylle keveä;
- Että uupu ensikerran,
- Tuosta työstä työttömästä;
- Että nukku navallensa,
- Mahallensa marjekkohoon.
- Näki unta uupunutkin
- Toempata, toisen laista,
- Kuin on nähnynnä näkiä
- Siitä-päivin sielullansa.
- Näki Herran näössänsä,
- Sanovan sanoilla näillä:
- ”Eivät ole onnelliset,
- ”Hyötylliset hyvyyteni
- ”Yksinäiselle ylälle;
- ”Minä avun Aatamille,
- ”Otan, oikehen omasta
- ”Luustansa, luoakseni.”
- Otti kylen kynnellänsä,
- Lihan liitteli siallen.
- Teki naisen nauro-suisen
- Ihanaisen ihmiselle.
- Anto syntynyn sylihiin,
- Puolisoksi puna-posken,
- Itse Luoja luoullensa,
- Käellä kätkemättömällä
- Hiljoin, hiivasten povea,
- Syän kumpaankin sykähti.
- Niinkuin koitto korkeaisen,
- Pitkähisen piilin kärki,
- Nuolen kärki, nuolahteli
- Simaisessa sielussanne,
- Mesisessä mielessänne;
- Siinä itkut ensimmäiset
- Ilmestyvät ilon tähen.
- Siinä liittäyty likistys,
- Siinä synty suukkiminen,
- Lapset raitin rakkauuen
- Käsi käissä astumaahan
- Nousivatten, nojatusten,
- Isän istuimen eteheen,
- Alttariksi altoiseksi.
- Silloin raahti rakkauskin,
- Kuin ol’ tuskin tunnin vanha,
- Alaisesta asungosta,
- Tulla taivaitten tasalle.
- Silloin julkesi jutulle,
- Silloin aivoi ansiolle,
- Matalasta maailmasta,
- Vaikk’ ol’ nilko nimitöinä,
- Sanotoina saapuilla,
- Ristimätä ristityltä.
- Isä Eevalta esinä
- Vainko vaati Aatamilta,
- Vainko kuulla kummaltakin:
- Mingän sanan saisivatten
- Sillen sielun siemenelle,
- Josta yhtyvät yheksi.
- Suulla yhellä yhessä
- Lausuvatten laulamalla:
- ”Se on taivaitten tavara,
- ”Se on hellin hyvyytesi,
- Laupeutesi lavea!”
- Niinp’ ol’ nimellä hyvällä,
- Ylpeällä yksytenne
- Isä, äiti, ensimältä!
- Vaan kuin tuskalle tulitte,
- Alaiselle, alatuksi
- Paratiisistä pakohoon;
- Nimen panitte pahemman,
- Saitte sanan saastuttavan,
- Raaja-rikon Rakkauuen.
Lähde: Poppius, Abraham: Rakkauuen synty. – Mnemosyne, maaliskuu 1820, s. 160–164. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 17.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Poppius. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/poppius/rakkaus1822_rdf.xml.