Rannalla-istuja neito

Wikiaineistosta
Rannalla-istuja neito.

Kirjoittanut August Ahlqvist
Suomal. kansanlaulu.


1. Yksin istun ja lauleskelen,
aikan’ on niin ikävä;
vesi seisoo ja linnut laulaa,
eikä tuulikaan vedätä,
vesi seisoo ja linnut laulaa,
eikä tuulikaan vedätä.
2. Oisko pursi ja punapurjeet,
millä mennä merten taa,
tuolta tuottaisin sulholleni
ko’on kultaa ja hopeaa.
3. Sitten kutoa helskyttäisin
papin paitakangasta,
kihlasormus se kiilteleisi –
voi mua, hullua neitoa!

A. Oksanen.


Lähde: Työväenopiston laulukirja: nuottipainos. 1928. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.