Rannan kuusi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rannan kuusi.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Tääll’ yksin seisot sorjana
sä vihreä rannan kuusi;
veden alla toinen on maailma
ja taivas siellä on uusi,
sen kauneuttako katsot sie,
mihin miettehes silloin vie?
Kun läskeissään kesäaurinko
taas taivahan rantoja kultaa,
niin tunnetko silloin, tunnetko
sä lämpöä, lemmentulta?
Näät kaikkialla sä rauhan maat,
sopusointua, rauhaa kaiketi saat?
Vai tunnetko kaihon tuskaisan
ja muistatko myrskytuulet?
Kun aalto se löi raju rantahan,
sen kuohuja vieläkö kuulet?
Sun toivehes, aattehes myrskykö kaas,
nyt kaihoin niitäkö muistat taas?
Sä lienetkin mun kaltaisen,
sä vihreä rannan kuusi;
kun katson pohjihin syvyyden,
ja kun taivas siellä on uusi,
niin oloni munkin oudoks saa
ja kaiho mieleni valloittaa.
Ja muistuu mieleeni myrskysää
ja kohina tuiman tuulen
ja murhe mieleni yllättää
ja ma kuohuja kaukaa kuulen.
Ne rintaani kaikuja kummia saa,
meri helmahan yön kun uinahtaa.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.