Rantakallioilla

Rantakallioilla. Kirjoittanut Irene Mendelin

Ma istun kalliolla

Ja merta katselen,

Soi kaukaa kumaellen

Ään’ kirkonkellojen.

Se kutsuu ihmislapset

Jumalan huoneesen.

Ma yksin täällä viivyn

Ja istun miettien.

On tääkin Herran huone,

Niin laaja, avara –

Soi täälläin kiitosvirsi,

Niin raitis, ihana.

On, niinkuin taivaan Herraa

Rukoilis kalliot

Ja lumi loistavainen,

Mi peittää louhikot.

Ja taivas, sinervänä

Mik’ ylläin kaartelee,

Ja meren laaja pinta,

Mi loistaa läikkyilee.

Ja sydän rinnassani

Se heltyy, ihanoi;

Ja sielun syvyydessä

Rukous hiljaa soi.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.