Rauha (Heine)

Rauha Kirjoittanut Heinrich Heine

Korkealla seisoi päivä,

taivaan valkeat pilvet peitti,

oli meri tyyni

ja miettien istuin ma perässä laivan

haaveksien; ja puoli-unessa,

puolivalveilla näin minä Herran,

maan Vapahtajan.

Vaatteessa valkean-aaltoavassa

hän pilven-pitkänä kulki

yli maan ja meren;

kohos päänsä korkean taivahan kupuun,

kätensä siunaten laski

yli maan ja meren;

ja rinnassa, sydämenään

hän kantoi päivää,

punaleimuavaa kesäpäivää;

ja punainen, hehkuva aurinko-sydän

se valoi armonsa säteet

ja valonsa lempeän, armaan

loistaen, lämmittäen

yli maan ja meren.

Kellojen kaiut juhlalliset

niinkuin joutsenet kuljettivat

ruusuköysin laivaa lainehilla;

vetivät rantaan vehreähän,

miss’ ihmiset asuu,

kohoo kaupunki torni-kaunis.

O, rauhan ihme! On kaupunki hiljaa,

ei kuulu sen kumea pauhu,

ei arkitointen kielevä, mielevä sorina;

kaduilla puhtailla, kaikuvilla

käyvät ihmiset valkea-vaatteet

palmunlehviä kantain;

ja kussa kaksi yhtyy,

he katsovat poven pohjaan toistaan

ja värähtävät

vienosta, armaasta alttiudesta;

he toistaan otsalle suutelevat

ja katsovat ylös

aurinko-sydämeen Herran,

mi sovittaen alas säteilee

punaista vertaan;

ja kolmesti autuaina he lausuvat:

»Kiitetty olkoon Jesus Kristus!»

* * *

Jos keksinyt oisit tuon unikuvan,

kuoma kulta,

mitä antaisit siitä!

Sa, jonka on pää sekä jäsenet heikot,

sa uskossa vahva,

mi yksinkertaisuudessa palvelet

kolminaisuutta pyhää

ja suutelet jokapäivä

korkean suosijattaresi

mopsia, ristiä, kamaripiikaa;

ja olet hurskastellen päässyt

hovineuvoksen arvoon,

sitten kanslianeuvoksen arvoon,

vihdoin hurskaan kaupungin hallitukseen,

missä hiekka ja usko kukkii

ja pyhän Sprean nöyrä vesi

sieluja pesee ja teetä pilaa –

josp’ oisit keksinyt tuon unikuvan,

kuoma kulta!

Sa veisit sen kaupalle paikkaan korkeampaan,

sun kasvosi pehmeät, pilkkiväiset

sulaisivat autuaina

aivan nöyrään hartauteen;

ja korkea suosijattaresi

ihastuneena, ilonhurmassa

rukoillen kanssasi polvistuisi;

ja hänen silmänsä säteilevä

sinulle lahjapalkkion lupais,

sata Saksan taaleria

käypää rahaa;

sa kädet ristien sammaltaisit:

»Kiitetty olkoon Jesus Kristus!»

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.