Rauha (Heine)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rauha

Kirjoittanut Heinrich Heine


Korkealla seisoi päivä,
taivaan valkeat pilvet peitti,
oli meri tyyni
ja miettien istuin ma perässä laivan
haaveksien; ja puoli-unessa,
puolivalveilla näin minä Herran,
maan Vapahtajan.
Vaatteessa valkean-aaltoavassa
hän pilven-pitkänä kulki
yli maan ja meren;
kohos päänsä korkean taivahan kupuun,
kätensä siunaten laski
yli maan ja meren;
ja rinnassa, sydämenään
hän kantoi päivää,
punaleimuavaa kesäpäivää;
ja punainen, hehkuva aurinko-sydän
se valoi armonsa säteet
ja valonsa lempeän, armaan
loistaen, lämmittäen
yli maan ja meren.
Kellojen kaiut juhlalliset
niinkuin joutsenet kuljettivat
ruusuköysin laivaa lainehilla;
vetivät rantaan vehreähän,
miss’ ihmiset asuu,
kohoo kaupunki torni-kaunis.
O, rauhan ihme! On kaupunki hiljaa,
ei kuulu sen kumea pauhu,
ei arkitointen kielevä, mielevä sorina;
kaduilla puhtailla, kaikuvilla
käyvät ihmiset valkea-vaatteet
palmunlehviä kantain;
ja kussa kaksi yhtyy,
he katsovat poven pohjaan toistaan
ja värähtävät
vienosta, armaasta alttiudesta;
he toistaan otsalle suutelevat
ja katsovat ylös
aurinko-sydämeen Herran,
mi sovittaen alas säteilee
punaista vertaan;
ja kolmesti autuaina he lausuvat:
»Kiitetty olkoon Jesus Kristus!»
* * *
Jos keksinyt oisit tuon unikuvan,
kuoma kulta,
mitä antaisit siitä!
Sa, jonka on pää sekä jäsenet heikot,
sa uskossa vahva,
mi yksinkertaisuudessa palvelet
kolminaisuutta pyhää
ja suutelet jokapäivä
korkean suosijattaresi
mopsia, ristiä, kamaripiikaa;
ja olet hurskastellen päässyt
hovineuvoksen arvoon,
sitten kanslianeuvoksen arvoon,
vihdoin hurskaan kaupungin hallitukseen,
missä hiekka ja usko kukkii
ja pyhän Sprean nöyrä vesi
sieluja pesee ja teetä pilaa –
josp’ oisit keksinyt tuon unikuvan,
kuoma kulta!
Sa veisit sen kaupalle paikkaan korkeampaan,
sun kasvosi pehmeät, pilkkiväiset
sulaisivat autuaina
aivan nöyrään hartauteen;
ja korkea suosijattaresi
ihastuneena, ilonhurmassa
rukoillen kanssasi polvistuisi;
ja hänen silmänsä säteilevä
sinulle lahjapalkkion lupais,
sata Saksan taaleria
käypää rahaa;
sa kädet ristien sammaltaisit:
»Kiitetty olkoon Jesus Kristus!»


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.