Rauha (Uotila)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rauha.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Suomentanut Oskar Uotila.


Taivaan laella loimusi aurinko
Valkeiden pilvien vaiheilla;
Meri tyynenä päilyi,
Ja aatoksissani istuin
Perässä purren,
Uinuviss’ aatoksissa, – ja puoleksi hereillä
Puoleksi unessa näin mä Kristuksen,
Maailman Vapahtajan.
Aaltoavissa valkeissa vaatteissa
Vaelsi hän jättiläissuurena
Yli meren ja maan;
Pää hällä tavotti taivasta,
Kädet hän siunaten kurotti
Yli meren ja maan;
Ja sydämmenä rinnassa hällä
Oli aurinko;
Tuo punainen, hehkuva aurinkosydän
Vuos’ armonsäteitä
Ja suloista, lemmenhellää valoa,
Kirkasta, lämmittävää,
Yli meren ja maan.
Kirkonkellot soivat juhliaan,
Kaiut veivät niinkuin joutsenet,
Ruusunauhoista, liukuvaa laivaa,
Veivät sen soitatellen vehrähän rantaan,
Jossa inehmoilla on asunto, ylävä,
Korkeatorninen kaupunki.
Oi rauhanihmettä! Miten hiljaa kaupunki,
Oli levolla kumea kohina
Kielevän kaupan, lipeän liikkeen,
Ja puhtaita, kaikuvia katuja
Vaelsit ihmiset, valkovaatteiset,
Palmunoksia ojentavat,
Ja kussa kohtasi toisensa kaksi,
He katsoivat toistaan liittomielin,
Ja arastellen,
Rakkaudessa ja kainossa kieltäymyksessä,
He suutelivat toistaan otsalle,
Ja silmänsä loivat ylös
Vapahtajan aurinkosydämmeen,
Jok’, ilolla sovittaen, punaista vertaan
Säteili alas,
Ja ani autuaina he lausuivat:
«Kiitos Jesuksen Kristuksen!»

Josp’ oisit tän unikuvan nähnyt,
Mitä antaisit siitä,
Hyvä veli!
Sinä, jolla pää on ja nivus niin heikko,
Mut usko niin vahva,
Sinä, ku kolmiyhteyttä kunnioitat
Yhtenäsi,
Sylirakkia ja ristiä ja käpälää
Ylhäisen suosijattaresi
Joka päivä suudellen,
Ja itses olet hurskastellut
Hovineuvokseksi,
Sitten oikeusneuvokseksi,
Ja vihdoin hallitusneuvokseksi,
Tuossa hurskaassa kaupungissa,
Jossa hiekka ja usko rehottaa,
Ja pyhän Sprean laupias vesi
Sielut viruttaa, teen vedellyttää –
Josp’ oisit tän unikuvan nähnyt,
Hyvä veli!
Sen saattaisit julki korkeampaan paikkaan,
Sun pehmeä, vilkkuva naamas
Varsin valuisi hartauttaan,
Ja armollinen rouva,
Ihastuksissa riemusta täristen,
Rukoukseen polvistuisi sun kanssas.
Hänen silmänsä, autuaast’ äilehtivä,
Sulle lupaisi eläkkeeksi
Sata taaleria Preussin kuranttia,
Ja sä änkyttäisit, kädet ristissä:
«Kiitos Jesuksen Kristuksen!»


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.