Rauhan enkeli

Rauhan enkeli. Kirjoittanut Karl Robert Malmström

Käy, sulo rauhan enkel’,

Jo luoksein käänny taas!

Mont’ onkin päivää mennyt

Tääll’ viime olostas:

Kuin moni toivo vaipui

Hyrskyissä elämäin,

Kuin moni riemu riutui

Kun viimeksi sun näin!

Mä eksyin, harhaelin

Maailman myrskyihin.

Oi sä, mun aamuin airut

Käy ilta-oppaaksein!

Niin, saavu niinkuin ennen

Kun lapsi olin mä,

Oi tule, tervehtele,

Entistä ystävää!

Jo hohtaa, kirkastuupi,

Jo tuntuu sulous,

Jo öisten pilvein päältä

Kimeltää kirkkaus.

Se maahan laskeupi,

Satamaks’ selviää;

Lähenee, hymyellen

Sylensä levittää.

Ken olet, kauno tähti,

Sä illan kyynel – ken?

Ken olet valko-kukka

Taivoisen keväimen;

Ken olet? oi, jo tunnen

Nuo kasvot leppoiset.

Oi, kiitos, rauhan enkel’ –

Sinunhan ovat ne!

Ehk’ eron aik’ ol’ pitkä,

Kuitenkin muistelen

Sun isot valko siivet

Ja sini katsehen,

Tuon pyhän ruoho-palmun,

Mi on sun valtikkas,

Ja valkeen kukkaruunun,

Mi säihkyy otsallas.

Oi, kiitos, tultuasi

Sa lempein enkeli,

Jo luulin unhottanees

Mun kautta syntini,

Jo hylkäämäkses luulin

Pauloihin pimeyden;

Vaan nytpä saavuit jälleen

Sä, lapsi valkeuden.

Muistatko entis-aikaa

Lapsuuteni päiviä?

Kun tulin tuttavakses

Oi, parhain ystävä!

Olimme yhdenlaiset

Myös sielun sulossa;

Mun otsain myös sun laillas

Ol’ valko-ruunussa.

Leikimme, hymyilimme

Rannalla elomme,

Linnoja, kartanoita

Sen hiekkaan piirsimme;

Lausuimme laineen virret

Ja kukkain rukoukset.

Muistatko, armas enkel,

Ne hetket herttaiset!

Ja maa kun pukeuikse

Ja illan vilpoiseen,

Tuul’ lauloi huokaellen

Yövirttä Luojalleen;

Sain silloin siivet sulta

Ja lensin korkeaan;

Oi, mikä loisto, sulo

Ol’ yllä maailman!

On kauan, kauan siitä

Kun viimeks’ vierailtiin;

Mä ruusutieltä haihduin

Polkuihin pettäviin;

Kopeillen kuljin, kynnin

Sen meren meuruisen,

Siell’ myrsky surkastutti,

Sult’ saamain seppeleen.

Tul’ luoksein, tänne, istu –

Nöyrästi rukoilen,

Käs’ laske sydämellein –

On synkkä laita sen.

Se riehui, hehkui, paloi

Elämän sodissaan;

Oi, laske sille palmu

Niin raukka rauhan saa!

Käy tänne rinnalleni

Ja siivin liehuvin

Löyhytä murhein vaiva

Tulineen sammuksiin!

Käs, pidä sydämellä,

Taas seppel’ mulle saa –

Oi ... kiitos rauhan enkel’

Nyt olen lapsi taas!

–a–.

Lähde: Ilmarinen 3.1.1885.