Rauhan enkeli

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rauhan enkeli.

Kirjoittanut Karl Robert Malmström


Käy, sulo rauhan enkel’,
Jo luoksein käänny taas!
Mont’ onkin päivää mennyt
Tääll’ viime olostas:
Kuin moni toivo vaipui
Hyrskyissä elämäin,
Kuin moni riemu riutui
Kun viimeksi sun näin!
Mä eksyin, harhaelin
Maailman myrskyihin.
Oi sä, mun aamuin airut
Käy ilta-oppaaksein!
Niin, saavu niinkuin ennen
Kun lapsi olin mä,
Oi tule, tervehtele,
Entistä ystävää!
Jo hohtaa, kirkastuupi,
Jo tuntuu sulous,
Jo öisten pilvein päältä
Kimeltää kirkkaus.
Se maahan laskeupi,
Satamaks’ selviää;
Lähenee, hymyellen
Sylensä levittää.
Ken olet, kauno tähti,
Sä illan kyynel – ken?
Ken olet valko-kukka
Taivoisen keväimen;
Ken olet? oi, jo tunnen
Nuo kasvot leppoiset.
Oi, kiitos, rauhan enkel’ –
Sinunhan ovat ne!
Ehk’ eron aik’ ol’ pitkä,
Kuitenkin muistelen
Sun isot valko siivet
Ja sini katsehen,
Tuon pyhän ruoho-palmun,
Mi on sun valtikkas,
Ja valkeen kukkaruunun,
Mi säihkyy otsallas.
Oi, kiitos, tultuasi
Sa lempein enkeli,
Jo luulin unhottanees
Mun kautta syntini,
Jo hylkäämäkses luulin
Pauloihin pimeyden;
Vaan nytpä saavuit jälleen
Sä, lapsi valkeuden.
Muistatko entis-aikaa
Lapsuuteni päiviä?
Kun tulin tuttavakses
Oi, parhain ystävä!
Olimme yhdenlaiset
Myös sielun sulossa;
Mun otsain myös sun laillas
Ol’ valko-ruunussa.
Leikimme, hymyilimme
Rannalla elomme,
Linnoja, kartanoita
Sen hiekkaan piirsimme;
Lausuimme laineen virret
Ja kukkain rukoukset.
Muistatko, armas enkel,
Ne hetket herttaiset!
Ja maa kun pukeuikse
Ja illan vilpoiseen,
Tuul’ lauloi huokaellen
Yövirttä Luojalleen;
Sain silloin siivet sulta
Ja lensin korkeaan;
Oi, mikä loisto, sulo
Ol’ yllä maailman!
On kauan, kauan siitä
Kun viimeks’ vierailtiin;
Mä ruusutieltä haihduin
Polkuihin pettäviin;
Kopeillen kuljin, kynnin
Sen meren meuruisen,
Siell’ myrsky surkastutti,
Sult’ saamain seppeleen.
Tul’ luoksein, tänne, istu –
Nöyrästi rukoilen,
Käs’ laske sydämellein –
On synkkä laita sen.
Se riehui, hehkui, paloi
Elämän sodissaan;
Oi, laske sille palmu
Niin raukka rauhan saa!
Käy tänne rinnalleni
Ja siivin liehuvin
Löyhytä murhein vaiva
Tulineen sammuksiin!
Käs, pidä sydämellä,
Taas seppel’ mulle saa –
Oi ... kiitos rauhan enkel’
Nyt olen lapsi taas!

–a–.


Lähde: Ilmarinen 3.1.1885.