Rauhan maa
| Rauhan maa. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Tuon portin tumman takana
- suojassa muurin harmaan,
- helmassa luonnon armaan
- on paikka rauhaisa.
- On siellä merkit muistojen,
- on siellä tuonenlehto
- ja alla kummun kehto
- niin pehmyt, hiljainen.
- On siellä tuonenviidakko,
- sen kannel hellä helää
- ja siellä muistot elää. –
- Se rauhan rannikko.
- On kuusi tumma mietteissään,
- ja tuomi tuoksuvainen
- ja koivu kukkivainen
- luo varjon käytävään.
- Ja kiurun laulu keväisin
- soi nurmen nukkujille,
- soi kumpuin kukkasille,
- ja paistaa päivytkin.
- Ja kesätuuli hulmuaa
- niin vienosti ja hiljaa,
- se tuutii tuonen viljaa –
- tää, tää on rauhan maa!
- Kun syksyn myrsky ärjyy, soi,
- tuo tuskaa tummiin öihin,
- ei rauhan pyhättöihin
- se turmaa tuoda voi.
- Kun talven tuiskut temmeltää,
- niin päällä hautakummun
- poimuissa hankihunnun
- jäätähdet kimmeltää.
- Ja päällä näiden kumpujen
- hengetär rauhan kulkee.
- Maa hellään helmaan sulkee
- sen suojiin tullehen.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.