Rauhaton (Siljo)

Rauhaton. Kirjoittanut Juhani Siljo

Suven kuiskutus häntä kutsui,

huhut kummat, tuulten tuomat

yli kuusten, koivujen nuorten:

siell’ impi nähtihin itsekseen.

Kovin sylkähti täydeks sydän,

miel’ ailahti miekkosella.

Meni metsiä, riensi rauhaton.

Koko metsä kultana kuulti,

käet helkkyi hopeoita,

ylen paistoi hongan pinta,

kovin kauniina kuusi kukki.

Oli huoleton siell’ elo oravan.

Ei armast’ etsijä löynnyt.

Oli muuksi muuttunut impi,

oli kuusi se kukkalatva,

punakukka-kruununen kutreillaan.

Tajus sulho jo tuulten mielen,

sydän ailahti ankeaksi,

ei jalka jaksanut rientämään.

– ”Lien mato maassa ollut,

en polo ihmisen poika,

kun impeni muuksi muuttui,

kun alkoi kuusena kukoistaa.

Ah, oravainen oisin,

kevyt keikkuja kuusenlatvan,

niin onnen valtias oisin,

en polo poika ihmisen!”

Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.