Rautainen nuoriso
| Rautainen nuoriso Kirjoittanut Ludvig Kosonen |
- Heidän sotansa hävitti maailmaa,
- marssivien armeijan jälkeen
- jäi verta, raunioita ja tuhkaa.
- Kentälle jäivät vanhempien tovereittemme,
- isiemme ja veljiemme
- silvotut ruumiit.
- Hammasta purren ja kiroten
- me rakensimme kättemme työllä
- KAIKKI uudestaan.
- Läimähtelevän orjanruoskan alla
- kyyristyimme ottamaan tiilen maasta
- ja liitimme sen kapitalismin pilvenpiirtäjään.
- Nälkäruoskan alla,
- tuomaripöytien edessä
- pakkotyön ankarissa kourissa –
- siellä me olemme kasvaneet.
- Kasvaneet taipumattomiksi ja koviksi.
- Meidät voidaan ampua
- vain kovilla panoksilla.
- Mutta meidän henkemme palo ei koskaan
- sammu.
- Sillä meissä palaa murrosaika,
- vallankumous.
1930
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.