Rautakahle

Rautakahle. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Rautakahle, syvälle lihaan

syöpyvi jäljet, joita se lyö.

Syttävi mielen kostohon, vihaan,

hirveä, kylmä kahlevyö.

Rautakahle, tuskien pinne

kantajan povea ahdistaa.

Pyrkinet pois, vaan pääse ei minne.

– Pohjaton nielu aukeaa.

Rautakahle, puristusnauha,

jolla he aatosta kammitsoi.

Ken sitä kantoi, poissa sen rauha;

kiroja silmät vain salamoi.

Rautakahle, painava piina,

sieluhun ainaiset arvet söit;

kauhea kuoleman kääreliina

pakkopaitana ympäröit.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.