Rautatullista

Rautatullista. Kirjoittanut Kustaa Paturi

(Lähetetty.)

Rautatullista.

On kuulunut aika-ajoin väiteltävän Suomen ruotsalaisessa Sanomakirjallisuudessa; nykyisinä aikoina se on saanut sian suomalaisessakin, ja kiivaan sittekin. Helsingin Uutiset ja Päivätär ovat olleet semmoisessa tukka-nuotassa että kyllä sormet ovat yhteen kakkulaan kiinnitetty. Helsingin Uutiset ovat mainittua kiistaa kannattaneet 77, 78, 79, 84, 88 ja 89n:ssa ja Päivätär 7, 8, 9, 10 n:ssa.

Helsingin Uutisten kynäiliä nojaa tutkinto- ja väite perustuksensa siihen, että semmoinen teollisuus joka antaa eräälle kansaosuudelle siaa taiteelliseen työhön ja paremman taidon suhteen ansaita isompaa paikkaa kuin vähemmän taitoa vaativissa töissä, sekä saada pää-omalle siaa suurempaa korkoa tuottavaksi, jos se tapahtuisi toisen kansanosan maksollakin, niinkuin suojelustullin kannatuksella – kuin se vaan yleisesti tuottaa suuremman sisään tulon koko kansalle, niin se liiempi tulo joka teollisuudesta nousee yli sujelustullin kannatus- ja muiden elatuskeinoin työn arvosumman, tulee yleiseksi kansakunnan voitoksi. Semmoiseen periajatukseen sioittaa Helsingin Uutisten kynäiliä rautateon Suomessa aivan loistavalle kannalle, siten että Suomessa 1,000 miestä rautatyössä ansaitsee 300 ruplaa, sitä vastaan kuin maanviljelyksessä sama mies-luku 150 ruplaa päivässä. Kuin nykyinen rautatulli, 3 ruplaa kippunnulta, luetaan raudan ostajia liikemmäksi rasittavan, niin 300 ruplaa maksavasta raudan hinnasta luetaan ostajille tappoa 10 ruplaa, jotta oikia raudan hinta olisi 290 ruplaa. Mutta kuin rautatyöntekiäin tuotto-summa on 150 ruplaa isompi päivältä kuin maanviljelijäin, jos siitä otetaan raudan ostajan tappo 10 ruplaa pois, niin koko kansakunnan voitoksi jääpi vielä 140 ruplaa.

Edellä kerrottu Uutisten kynäiliän tutkinto- ja väitös suunta on kahdessa erihaarassa eksyttävämpää mitä olla taitaa. Yhdessä siten kuin mainitsee nykyänsä olevan rautatullin 3 ruplaa kippunnalta ja sanoo sillä rauta-arvolla josta ostajat maksavat 300 ruplaa, olevan oikian hinnan 290 ruplaa, joten sanottu tulli korottaisi raudan hinnan 1/30, vaikka itse asiassa vasta mainitus suuruinen tulli korottaa raudan hinnan 1/5. Esimerkiksi kuin ruotsin kankirauta eräissä Suomen kaupungeissa laivasta ylösotettuna maksaa kauppiaalle ilman tullita noin 12 ruplaa kippunta, joka sitte 3 ruplan tullin lisäyksellä tulee maksamaan 15 ruplaa kippunta, joten 20 kippuntaa rautaa tullin kanssa tulee maksamaan 300 ruplaa, mutta ilman tullita sama rauta-määrä 240 ruplaa. Näin muodoin oikia raudan hinta on vaan 240 ruplaa eikä 290 ruplaa. Viimeksi mainitulla oikian raudan hinta-summalla tahtoo Uutisten kynäiliä näyttää oman maan rautatyötä olevan enempi Suomen kansalle hyötyä kuin siitä puheena olevasta katsannosta oikeestansa olisikaan. Toisessa haarassa tahtoo Uutisten kynäiliä työstä halvimman jälkeen päiväpalkan ja rautatyöhön niin oppineita miehiä jotta ne taitonsa vuoksi ylipäätänsä ansaitsevat kaksi vertaa päiväpalkkaa kuin sama työväen paljous maanviljelyksessä. Katsellaampas asiaa likemmin: kankirautatyössä, josta Uutisten kynäiliä näyttää puhetta pitävän, ovat mestarit, kirjan pitäjät, raudan lyöttäjät ja jotkut muut, se tahtoo sanoa, vähä osa taitorikkaita miehiä suuremmalla päiväpalkalla kuin tavalliset työmiehet. Niidenkö jonku parempi taito tuhanten seassa antaa kaksi vertaa päiväpalkkaa rautatyön tekiöille tiemmekin? Suurin osa rautatyöstä on puiden hakkaajoita, sysien polttajoita,kiven puraajoita, vedestä rautaharkon onkioita, rautamudan ajajoita, hevoisen ajajoita, monenlaisen sekatyöntekiöitä j. n. e. jotka ovat samallaisia eli vuorotellen samoja miehiä kuin maanviljelystyössä kuokkurit, ajurit, puiden hakkaajat j. n. e. jotka kummassakin työkeinossa ansaitsevat ja saavat yhtä suurta päiväpalkkaa. Maanviljelyksessäkin, jos se olisikin alhaisin työansio Suomessa ja vähemmän taitoa vaativa, on kuitenkin joku osa suuremmallakin päiväpalkalla niinkuin taloushoitajat, työnteettäjät j. n. e. Parempi maanvijelystaito, jota nykyänsä Suomi kaipaa, vaatii ehkä enemmän taitoa kuin moniaat rauta-tehdas käytökset; onneksi onkin parempi maanviljelys-taito niin paljon alkuun päässyt ja kokemus jo osiksi näyttänyt paremman maanviljelyksen kannattavan Suomessa maksaa niin suuren päiväpalkan että taitaa kilpailla rautatehdaslaisten kanssa, ja jossa ne taito-rikkaat rautatyön tekiät saavat työansioo, jos suojelustullin hävitettyä rautapruukit häviäisikin. Vai pitääkö parempi maanviljelystaito ja entistä parempi hyöty edelleenki tarkautettaman teollisuuden suojelus-veroituksella? Se aika ehkä lieneekin sivutse menemäisillään.

Päivätär väittää sen kauniimmaksi taloustieteen opiksi ettei yksityisen työt ole itsekullenkaan hyödyksi, jos hän koettaisi valmistaa kaikki omat tarpeensa, vaan siten hyötyy paremmin jos hän valmistaa sitä työtä joka antaa suuremman tulon ja myy toiselle tekeitänsä ja ostaa toiselta tarpeitansa, joita hän saapi helpommalla kuin itse valmistain. Semmoisesta yksityisen työvalmistuksesta ja vaihetuksen hyödystä on nähtävä että se on yleiseksi hyödyksi, ja yksi kansa ottaa toiselta mitä halvemmalla saapi ja myy omia tekeitänsä toiselle korkamman hinnan antajalle, jota kutsutaan "vapaakaupan opiksi." Suojelustullit ovat semmoisen vapaakaupan esteeksi. Toiseksi, kuin oman maan teollisuuden kannatusta toetaan pitää suojelustullin tuella, se estää taitovireyttä. Parempi taito ei olisi tehtaille hyödyksi, kuin se vaikuttaisi suojelustullin helpottamista, sekä muuntelevaisuuden pelvosta saattaisi teollisuuden eteenottaminen horjuvaiselle kannalle, joka hidastuttaa kilpailemista. Vasta kerrotulla periajatussuunnalla Päivätär väittää sujelustullin kumoamisesta yleisesti ja erittäin raidasta, joka on tarpeellisinta ainetta Suomessa.

Uutisen kynäiliä väitöksessänsä mainitsee suojelustullin olevan syytä sitenkin että oman maan rautapruukit maksavat valtiolle rautaveroa. Siinä on Uutisten kynäiliä oikeessa, joten Päivättären väittämä tullin kumous väitös ei ole rauta asiassa oikialla kohdalla, niin kauan kuin rautapruukit maksavat valtiolle rautaveroa. – Katsellaanpas puheena olevaa seikkaa luonnolliselta ja Suomen omituiselta kannalta. Rautatyö on Suomessa ja vanha elatuskeino, se ei uutuutensa vuoksi ansaitse toisten kansalaisten kannatusta enempi kuin maaviljelyskään. Se mitä se tarvitsee ja toisten rinnalla ansaitsee, etenki uusissa eteenottamisissa autettakoon lainoilla eli muulla tvalla, mutta ei yleiseen vanhalla avuntavan katsannolla, suojelutullilla. Tulli raudalla pidettäköön samassa katsannossa kuin oman maan veroja ja sillä kohdalla että se jotenkin vastaa pruukien maksettavaa veroa valtiolle; sekä itse pruukseista menevää ulostekoa kunnalle. Semmoista tullia ei sovi kutsua suojelustulliksi, vaan ulkomaisen tavaran tuotantoveroksi. Mutta se ei suinkaan nouse nykyisen rautatullin vertaiseksi, jota saattaa kutsua suojelustulliksi. Pidettäköön tullia varressa mutta alennettakoon ja annettakoon ryhtinsä pitävä muoto!

Maamies.

Lähde: Hämäläinen 13/11/1863