Realisti ja idealisti
| Realisti ja idealisti. Kirjoittanut anonyymi |
R.
- Minä näytän mimmoisena
- Ihanteeni ilmestyvät,
- Aivan suoraan semmoisena,
- Että toiset törmistyvät;
- Mitä halpaa, mädännyttä,
- Lokaa, synkkää, vanhaa syttä,
- Kaikki vedän päivän valoon,
- Muokkaan niitä muotoon jaloon,
- Ihastuupa toiset tuosta.
I:
- Maasta kaivan kalliin kullan,
- Helmet meren mutasesta,
- Huuhdon poijes roskan, mullan,
- Tyhjästä en kuorusesta
- Huoli juuri koristeeksi,
- Inhoon tuojaa ihanteeksi.
- Poijes törky kynnyksiltä,
- Tuntukoompa vaikka miltä:
- Loka ei oo leikin paikka.
R:
- Ilmalinna, tuulentupa
- Kaatuu, särkyy kaikin puolin,
- Eikö liene sitte lupa
- Kaivaa perustusta huolin
- Syvään, vaikka nouskoon likaa.
- – Ethän muistuttane sikaa?
- Jota paikat pahat kaivaa,
- Tehden sillä muille vaivaa,
- Inhoittavat ilmituoden.
I:
- Kaivettakoon varsin syvään
- Kulma kivet yhteiskunnan
- Kallioon, mi kaikkeen hyvään
- Antaa voiman, suoran suunnan;
- Nouskoot aatteet korkealle
- Valoon Luojan taivahalle;
- Konnat leikkii lätäköissä,
- Huviketta kehnon töissä
- Hakee halpamieleltänsä.
R.
- Mutta aivan alastoinna
- Kun saat nähdä kauhistukset
- Hylkäät, luovut halutoinna,
- Heität hurjat hairaukset,
- Pyrit valoon pimeästä
- Ihanteesen ilkeästä
- Eksyksistä oikealle
- Tielle, valonkukkulalle,
- Ilmapiiriin puhtahimpaan.
I:
- Kosken kuohu hurmaa, lumoo,
- Usein nähty tutuks’ tulee,
- Uutta, kummaa innoin kuulee
- Utelias nautinnolla,
- Mieli täyttyy havainnolla,
- Sydän, sielu saastaa saapi,
- Puhtaan rauhan kadottaapi,
- Puhdista ei lokavesi.
Lähde: Maamme 4.3.1890.