Reessä

Reessä. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Hei hepo! astele taajempaa;

huilata saathan kohta.

Katsohan! Tuolta jo kauvempaa.

kaupunki-valkeet hohtaa.

Taipale lopussa kohta jo lie.

Astele, astele sie!

Tiuvut ne soittavat tahdissaan

vanhassa, lystikkäässä.

Hauska on miettiä matkallaan

lauhassa talvisäässä;

kavion kopsetta kuunnella;

sydäntä lepohon laulella.

Syömeni! Heitähän huolet pois

taikka ne tyystin peitä!

Etköhän mun sinä hetken sois

kulkevan rauhan teitä?

Anna mun levätä hiukan vaan,

että mä voimaa saan.

Voimia vain minä tarvitsen,

voimia tehdä työtä.

Työni ma tunnen ja vapisen,

voima kun ei ole myötä.

Paljo en kestä, heikko kun oon

elämän suurenen taisteloon.

Lennä mun varsani vinhaan vaan

määrämme päähän saakka.

Sullehan paljo ei painakaan

huolteni raskas taakka.

Niiden et painoa tunne sä,

heinien, kaurojen ystävä.

Soittavat tiukuset. Kiirehtää

heponi kulkuansa.

Taipale taakseni taittuu, jää.

Kaupunki pauhullansa

katkovi säikeitä mietteiden.

Seis hepo! – Luon’ olen ystävien.

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.