Reinin rannalla (Paavo-Kallio)
Ulkoasu
Reinin rannalla. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio |
- Tuolla, maalla etäisellä
- Aatteissani kuleksin,
- Reinivirran kalvaimella
- Venheen pienen huomasin.
- Nuorukainen siinä istui,
- Usein silmäs Pohjolaa;
- Valkokutrit, silmänsini,
- Toisti: siell’ on kotimaa.
- Mikä tunne mieltä painaa,
- Miksi noin on rauhaton:
- Kotiansa muistaa aina,
- Aattehensa Suomess’ on. – –
- ”Tuonne jäitte, Pohjankummut,
- Vuoret, vaarat, jyrkänteet;
- Jäitte taivon sinihunnut,
- Pohjantulten loistehet.
- Tuonne järvet läikkyväiset
- Saarineen ja salmineen,
- Hongat, tuomet kukkapäiset
- Humuineen ja tuoksuineen.
- Tuonne jäitte; tuskin teitä
- Milloinkana nähdä saa;
- Teit’ en nää, oi kultakummut!
- Teitt’ en nää, en – armasta!”
- Noin hän lausui; virta vaisu
- Painoi venheen keuloa,
- Huomannut ei kaihossansa
- Käytellä hän airoja.
- Virran voima yltyy, paisuu,
- Venhe pieni vauhdissaan
- Tuulen myötä kiitää, kiitää
- Nuorukaista – Ahtolaan!
- Intomieliä katson, varron,
- Milloin alkais’ soutoa,
- Silloin huomaan – Kauheata! –
- Venhe kiitää kumossa.
- Terveyttä etsimähän
- Läksi mailta etelän,
- Noin nyt vaipui hautahansa,
- Kaihon tunne mielessään.
Lähde: Paavo-Kallio, E. 1883: Rikkaruohoja. I. Jyväskylä.