Rekiretki

Rekiretki. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Nyt korskuu orhit, kaikuvat

kaviot kaupungilla.

Jo ulos sieltä, kirjavat

kuin linnunrata, ajavat

seuduilla lumisilla.

Ja päistä täyttyy akkunat,

joiss’ ompi jäätä, kuuraa,

pareja tarkkaan katsovat,

ja hymyillen ne kulkevat

kuin Hesper ja Auroora.

On lämmin veri rintojen,

vaikk’ onkin talvituuli.

lähestyy rinta poikasen

kaulusta tytön turkkien

ja poskea päin huuli.

Povesta katsoo Lempikin,

siloille siitä kiitää,

vaan vilustuu, käy takaisin

hienoihin immen turkkeihin

ja puuhkaan hiipii siitä.

Ja pystypäisnä hevonen

vallattomasti kulkee,

ja tanssii korja kultainen

jään marmorilla: mäntyjen

kehys sen synkkä sulkee.

Kah, jäisin parroin sukeltaa

avantoon Ahti ilmiin,

juoksussaan päivä katsahtaa,

kuink’ lumessa on vuoret, maa,

puoliksi kuollein silmin.

Vaan säen saaren majasta

jo lentää; empimättä

nyt päähinettä neitonsa

jokainen avaa, rintaansa

painaa sen kylmää kättä.

Jo kuuman viinin kuplaset

laseja täyttää saavat.

Jo välkkyy tanssin pyörtehet,

ikäänkuin illan sätehet

kultaapi koivut, haavat.

On joukko lasin takana,

silmäämään sinne tullut;

se nuorten valkohiuksia

ivaa ja muita turhia

tapoja, jotk’ on hullut.

Taas kaupunkiin jo kiiruhtaa

iloinen rekiretki;

patsaina savu kohoaa,

kuu niihin luopi hopeaa:

on tyyni iltahetki.

* * *

Täss’ istun kurja, kuvaten

vain heidän kokemansa.

Kas, tuossa tuli lentäen

Adonis ylväs, kadoten

mun kultaseni kanssa.

Kuin pesässänsä varpunen,

kun poiss’ on armahainen,

mä vartoilen ja kuuntelen,

en toki häntä epäillen;

vaan – hän on sentään nainen.

Ajoista aina Parisin,

mi aikoja jo kuoli,

mielistyy sotapoikihin

ja teiskuvihin veikkoihin

tuo heikko sukupuoli.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.