Renessanssia

Renessanssia Kirjoittanut Gustaf Fröding

»Siro huotras on, vieköön Pluto,

ja kaunis sun kirjailutyös,

jo on taidetta tuo, Benvenuto,

mut näytähän säilä myös!»

Ei ystävät aattele vaaraa,

Celliniä pistellen:

»Mitä kannatkin tuota Ferraraa!

Terä näytä!» – Hän tempas sen.

»Ken tohtivi tulla koittoon,

tää miekkojen miekka on;

Cellinin se vievä on voittoon,

vaikk’ uhmalla arvohon!

»Joka herjaaja-heittiön sanaan

päin kurkkua oikaisen tään;

kunis kaadun ma miekka tanaan,

selin seinähän yksin jään!

»Sen paljastan taiteeni ponneks

ja neitoni turvaks näin,

käsi miekkani kahvassa onneks

juon ainoan ystäväin!»

Hän vaaleni, tuojatar viinin,

kävi kuumaksi vuorohon,

hän kuiskasi eessä Cellinin:

»Ken ystäväs ainoa on?»

Tää vastasi:»Liitot ne luistaa

kuin mereen Tiberin vuo,

vain yksi se liittonsa muistaa, –

mä itse on ystävä tuo!»

Lasin tarjotun otti hän täyden

terän huotraan soljua soi,

ja neitosen kaulahan käyden,

hän suuteli, hymys ja joi.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.