Riemuitse!

Riemuitse! (C. J. I:n mukân.) Kirjoittanut anonyymi

Riemuitse! kesæn koittaessa

Ja toivon tæhden loistaessa;

Oi! kohta pæivæ pilvên kæy,

Ei tæhden kirkas hohto næy.

Riemuitse! koht’ on kevæt poissa,

Jo lauhtû lehvæt kukastoissa;

Mi rûsu æsken loisti nîn,

Jo kuihtui, kun se katkaistîn.

Riemuitse! sîtæ mieli musta

Sâ suloisûtta, lohdutusta;

Kas, kukkai tuoksû tŷnessæ,

Vân musertûpi myrskyssæ.

Riemuitse! eipæ Herra taivân

Ihmistæ luonut tænne vaivân;

Vân muista aina kuitenki,

On toinen elo korkêmpi.

O[lli]. Wuorinen.

Lähde: Kansan Lehti 4.9.1869.