Riemun ja surun malja
| Riemun ja surun malja. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- On riemun malja ja surun malja,
- Ja laulaja niistä juo. –
- Autuutta Olympon
- Ja tuskaa Tartaron
- Ne hälle suo.
- Ja riemun malja on pien’ ja kirkas,
- Se loistavi helmeillen.
- Ja ilon ihanan
- Ja suuren, runsahan
- Suo vaahto sen.
- Ja siitä kumpuvi laulut hellät
- Ja hilpeät, riemuisat;
- Ylistää sointua,
- Elämän suloa
- Ne tahtovat. –
- Mut surun malja on suur’ ja syvä,
- Se täpösen täysi on.
- Kaikk’ elon murehet
- Ja tuskat tuliset
- Ne siinä on.
- Ja siitä laulajan juoda täytyy
- Niin syvältä siematen;
- Kuin elon nestettä,
- Niin juopi myrkkyä
- Hän – riutuen.
- Ja täytyy lauloa surut suuret
- Ja ankarat taistelut,
- Siks’ kunnes viimeinen
- Sykintä sydämmen
- On tauonnut.
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.