Rikkaus parhain

5. Rikkaus parhain. Kirjoittanut Simo Korpela

Jeesus, sun sylis on kaikille avoin,

Jotka sun turvihis rientävät vaan.

Rientävät uskossa nöyrien tavoin

Sielunsa vaivoja valittamaan.

Hätääntyneitä

Et sinä heitä:

Sulta mä vaivainen myös avun sain,

Heikoinkin vuona

Istuimes luona

Sääliä saapi ja hellyyttä ain’.

Mutta oi paljon on tyhmiä niitä,

Joidenka taivas jo päällä on maan.

Jotka ei Luojaansa kuule, ei kiitä,

Kiittävät luotuja lahjojas vaan.

Huvitus, kulta,

Maine ja valta:

Nuothan ne maailman jumalat on.

Niitä he palvoo,

Kadehtii, valvoo,

Pyrkien hetken nautintohon.

Maallinen maine on houretta turhaa;

Kulta ja rikkaus, tuhka on tuo;

Huvit ja nautinto, sielun ne murhaa;

Valta ja loisto on tuskien vuo.

Maalliset vaihtuu,

Maalliset haihtuu:

Aamulla on, mutta ehtoolla ei.

Niihin ken luotti,

Turmansa tuotti,

Ruumiin ja sielunsa hukkaan se vei.

Mutta ken synnin ja itsensä voittaa,

Siinä on valtias voimallisin;

Kellekä valkeus ylhäältä koittaa,

Sillä on nautinto ain’ ihanin;

Rikkaus parhain

Sillä, ken varhain

Löytänyt helmen on taivaallisen;

Kunnia suurin,

Kun sydänjutuin

Kiinnyn mä Herrahan Jeesuksehen.

Sun, hyvä Jeesus, on valta ja voitto!

Sun veres kautta ma voittoni saan,

Sieluni kynttilä, päiväni koitto!

Kansojen autuus ja valkeus maan!

Helmeni kallis!

Oi enkö sallis

Kaikkien jäädä, kun sain omaks sun!

Kruununi kirkas!

Suur’ on sun virkas,

Jeesus: sä siunatuks teet kirotun.

Auta ja armahda erhettyneitä,

Ett’ epäjumalat jättää he vois!

Autuuden rannalle johtaen heitä,

Kuoleman virrasta temmaten pois!

Ett’ ilomielin,

Kirkkahin kielin

Alkais he karitsaa kiittämähän!

Alkais jo tiellä,

Jatkaisi siellä

Luonasi ylhäällä, maass’ elämän!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.