Rimpi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rimpi.

Kirjoittanut Irene Mendelin


On rannalla rimpi tuulien tuutima.
Sun hentonen, hieno, myrsky on murtava!
Nyt lainosten lailla sa liikut
Ja huojut ja heilut ja kiikut,
Niin notkea vartesi on.
Mut hyinen kun vinkuvi viima,
On mennyttä riemusi tiima
Ja tuuli sun taittava on.
On kukkanen kalvas varrella valtatien.
Voi oikkujen julmain uhrina oot sa pien’!
Sa tuoksut ja vienosti häilyt
Ja hymyät, päivässä päilyt,
Niin puhtoset helpehes on.
Mut lapsonen leikkivä, armas,
Tai kulkija kylmä ja karmas
Sun, vienoni, polkeva on.
Oi sykkivä sydän rinnassa ihmisen,
Laps’ hentonen, herkkä riemun ja murenen,
Sa lemmit ja laulat ja värjyt,
Ja toivot ja kaihoat – särjyt,
Sun murhe se murtava on.
Oot heikompi rimpeä, kukkaa,
Oot lähempän’ onnesi hukkaa
Ja kohtalos – kärsiä on!


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.