Rohkea varkaus

Rohkea varkaus. Tiistaina t. k. 21 p. päivällä varastettiin Tornion V. P. K:n kokeneelta vahtimestari Björniltä asunnostaan palokunnan talolta piirongin laatikosta peltinen rahalipas, sisältävä useampia satoja markkoja. Varas oli kyllin rohkea viipyäkseen etuhuoneessa, jossa murti lippaan auki ja tyhjenti sen päällyosan, josta sai jonkunverran kolmatta sataa markkaa, huomaamatta että aliosassa oli enemmän rahaa, ja heitti lippaan huoneessa olevan sohvan alle. Vasta seuraavana aamuna huomasi vahtimestari Björn varkauden ja löysi murretun rahalippaan jäännösrahoineen etuhuoneesta. Sattumalta vastaansa tulevalle rautatieläiselle tuli maininneeksi onnettomuudesta, matkallaan poliisikamarille asiasta ilmoittamaan, samalla ilmaisten epäluulonsa erästä naishenkilöä kohtaan, jonka oli nähty liikuskelevan palokunnan talon ympärillä. Rautatieläinen oli matkalla lähdössä Kemiin ja miten ollakaan, niin ensimäiseltä pysäkiltä, Kyläjoelta, nousi samainen naikkonen junaan, suorittaen maksua konduktöörille ensi asemalle. Rahaa näytti olevan enemmän kuin tarpeeksi, oli vaihettanut satasen pienemmiksi, mainitulla pysäkillä joltakin isäntämieheltä. Kaakamossa seurattiin hänen hommiaan ja siellä osti hän piletin Harjun asemalle, lähelle Mikkeliä, vaikka tiedettiin hänen olevan kotoisin Kemin maaseurakunnasta, jossa vanhempainsa vielä elävät. Laurilan pysäkillä oli n. s. tilimarkkinat, ja siellä ehti hän junan viipymisen aikana ostaa kokonaisen puvun - rahaa ei siis puuttunut. Nyt jo oltiin varmat että naikkonen hajotteli muiden rahoja. Kemiin tultua veikin mainittu rautatieläinen matkustajan hiukan erilleen ja sanoi suoraan että hän rehenteli Björnin rahoilla. Hämmästyi tyttö näin suoraa puhetta, mutta kun poliisin haltuun joutui, niin täytyi myöntää anastaneensa mainitut rahat talonväen hetkeksi poistuessa asunnostaan.

Varas Ida Smal, 17 - 18 vuotias Kemin maaseurakunnasta, vietiin keskiviikkona Tornioon, jossa rahoista osa saatiin takaisin; osan hävitti hän ostamiinsa tavaroihin ja pilettiin, joku osa lienee vielä kateissa. Tämä varastelemisen vika kuulettaa olevan vanhempaa laatua koska epärehellisyytensä tähden on aina joutunut pois palveluspaikastaan ja lienee pienempiä näpistelyjä muuallakin tehnyt.

[Lähde: Kaleva 24.7.1908 sivu 3]