Siirry sisältöön

Romanttinen ilta

Wikiaineistosta
Romanttinen ilta.

Kirjoittanut Anna de Noailles
Suom. Kaarlo Sarkia.


Jo liian kauan koetin,
kesä, suloas torjua, hurmaas kuumaa.
Tänä iltana suostua vihdoinkin
sydän tahtoo, mun uupumus huumaa.
Käyn luokse tummien syreenein,
minut kastanjan sakea varjo peittää.
Kuin kuiskisi sielu: »Sydämein
jo puolustuksensa heittää.»
Mua hurmaa kaikki ja haavoittaa,
kevyt ilma värjyen, hyväillen siukuu,
himo kipeä yötä ihanaa
kuin verkkainen venhe liukuu.
Juna kulkee ohitse, häipyy pois,
läpi ilman sen kuumeinen vihellys helää.
On hermot rikki, jo kuolla vois,
ja kuitenkin – tahtoo elää.
Ah, olkani luona jos levähtäis
tänä iltana sydän nuori ja raju
ja mun kaipaustani hengittäis
romanttista kuin itkupaju.
»Te ette mua kiihdytä», sanoisin,
»mua kiusaa yö ja sen houkutus, nyyhky,
mua kutsuu rinnoin se huohottavin
kuin hengästynyt kyyhky.
Tehän olette nuorukainen vain.
Yön käsivarsiin paljastan kuumiin
veren kullan ja sydämen rinnastain
ja murheesta raskaan ruumiin.
Puut hiutuvat janossa nautinnon,
yön täyttää antaumuksen humu
ja nyyhkytys kohoaa loputon
päin taivasta niinkuin sumu.
Näen ilmojen kukkivan!
Ah vaiti, en muuta ma pyydä, en halaa,
vain teidät ja katseenne toivottoman!
Sydän olkaa, mi pyörtyen, taintuen palaa,
suu täynnä huutoa viiltävää,
rakas lapsi, ja itkekää!»


Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.