Rouva Märtha
| Rouva Märtha. (Tanskalainen aihe.) Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Kreiv’ Bender ja Pietari istui ja joi.
- Kreiv’ Bender tunnusti herttaa:
- ”Jos laulullas valloitat kaiken maan,
- Et voita sa rouva Märthaa.”
- Kreiv’ Pietari lausui: ”Ratsuni saat,
- Sa koiras vetoon myönnä,
- Sulo Märthan laulan ma seurahain
- Jo tänään sydänyönä.”
- Kun sydänyö nyt saapui niin,
- Kreiv’ Pietari lauloi julki,
- Yli virran ja veen, yli metsän ja maan
- Sävel vieno kiirien kulki.
- Vait korpikuuset ne kuuntelee,
- Ei pauhaa virran koski,
- Yön tähdet ei tuikkia muistakaan,
- Kuu värjyy kalvasposki.
- Sulo Märtha hän herää uineestaan:
- ”Ken laulullaan mua hurmaa?”
- Sai solkeen viitan ja puistoon läks; –
- Tuli tuskaa siitä ja turmaa.
- Yli metsän ja maan, yli virran ja veen
- Hän kulkee henkensä hinnoin;
- Kreiv’ Pietari vie hänet seurassaan,
- Vain laulaen tenhoisin innoin.
- Nuor rouva kun aamulla kotiutuu,
- Kreiv’ Bender on porrasten eessä:
- ”Hyvä Märtha, miss’ olet viettänyt yös?
- On vaattees vallan veessä.”
- ”Yön vietin virralla Vellamon
- Ja ennustuksia kuulin;
- Mua pirskoitti siellä ja kasteli näin
- Veen neitoset ilkkuvin huulin.”
- ”On hietaa ranta Vellamon,
- Et käynyt siellä, Märtha,
- Sun veriin raastetut jalkas on,
- Ja poskissas on verta.”
- ”Yön vietin haassa keijujen,
- Tulen keijujen karkeloista;
- Ma jalkani, kasvoni haavoihin
- Sain orjantappuroista.”
- ”Kesäkuussapa keijut karkeloi,
- He kukkain kesken liehuu,
- Mut nyt syys synkkä vallitsee,
- Ja metsissä tuulet riehuu.”
- ”Luon’ Pietari Nielsenin vietin yön,
- Hän lauloi tenhoisin innoin;
- Yli metsän ja maan, yli virran ja veen
- Ma seurasin henkeni hinnoin.
- ”Kuin kuolo laulu on voimakas,
- Se vie vain yöhön ja turmaan.
- Mua vieläkin polttaa hehku tuo,
- Ja nyt käy tieni surmaan.”
- Jo kirkko mustiin verhottiin,
- Soi kuolinkellot harvaan!
- Tuo tiennee kuoloa surkeaa
- Sulo Märtha rouvan, ma arvaan.
- Kreiv’ Bender arkun vieressä on,
- Hän huokaa murhemiellä:
- ”Nyt kauniin rouvani kadotin
- Ja mainiot koirani vielä.”
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.