Rouva Suru

Rouva Suru Kirjoittanut Heinrich Heine

Iloss’ onnen päivien kirkkaimpain

elo kävi kuin hyttystanssi vain.

Monet ystävät mull’ oli rakkahat,

kuin veljet he kanssani jakoivat

niin pöytäni parhaat herkut

kuin markkanikin, nämä serkut.

On onni ja viini haihtunut,

ovat poissa ystävät kaivatut;

jo sammui päivänpaistehet,

ovat hyttystanssit kuollehet.

Pois häipyvät hyttyset, veikot,

kun tulevat murheen peikot.

Yön tuulet nurkissani soi,

Suru vuodettani vartioi.

Näen hällä viitan valkean,

yömyssyn ja nuuskarasian;

se narisee hirveästi,

Suru nyökkää ilkeästi.

Minä unta näin: tuli takaisin

taas onneni päivin keväisin,

tuli ystävät, hyttystanssi, oi –

naris silloin rasia – hitto soi!

Unet eivät kimmellä enää –

Suru-vanhus niistää nenää.

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.