Ruispientarella

Ruispientarella. Kirjoittanut Robert Burns

Burnsin varhaisimpia runoja. Laulun sankaritar lienee Annie Ronald, sittemmin rouva Paterson, ”vaikka tämä itse ei koskaan tahtonut sitä myöntää”. Nuorena vuokralaisena Mossgielissä v. 1784 Burns kävi ahkerasti hänen kodissaan ja oli ukko Ronaldin hyvässä suosiossa. – Kesäisin luhdit ja ruispientaret näyttelevät tärkeätä osaa nuorison tuttavuuksien teoissa Skotlannissa, samoin kuin Suomessakin! – Runosta Eduard Engel lausuu: ”Saa kauan hakea, ennenkuin viime neljänkymmenen vuoden aikuisessa Englannin kirjallisuudessa tapaa ainoankaan laulun, missä ilmenee niin puhtaan-kainoa aistillisuutta”.

Sää leuto oli Uodin yön,

ja huumas rukiin tuokse.

Kuu loisti, luoden valovyön,

mä läksin Annin luokse.

Yö kului meiltä puolehen

vain hilpein piloin siellä;

mua saattoi hän nyt empien

ruispientarelle vielä.

Ol’ ilma sees, yö äänetön,

kuu kulki taivaan tiellä.

Hän tähkäin taa jäi kätköhön

ruispientarella siellä.

Ma hehkuin, säikyin, sykähdin,

hän lempeään ei kiellä;

hänt’ taas ja taas ma suutelin

ruispientarella siellä.

Mä häntä hain, hän hiipi luo,

hän värjyi hehkumiellä:

saa siunauksen hetki tuo

ruispientarella siellä!

Mut kautta kirkkaan kuudanvyön

ja aamun valon vielä:

hän puhtain riemuin muistaa yön

ruispientarella siellä!

Mun hurmoksiinhan useinkin,

sai veikkoin ilonvietteet;

kun menestyin, mä riemuitsin;

toi onnen uljaat mietteet:

mut innon, riemun ylimmän,

min tunsin elon tiellä,

toi onni ensi lemmen tän

ruispientarella siellä!

      Kuoro.

      Käy tähkäin taa, kun viljamaa

      luo yöhön sulo tuokseen!

      On onnenmies, ken kullan saa

      ruispientarelle luokseen!

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.