Ruispientarella

Wikiaineistosta
Ruispientarella.

Kirjoittanut Robert Burns
Burnsin varhaisimpia runoja. Laulun sankaritar lienee Annie Ronald, sittemmin rouva Paterson, ”vaikka tämä itse ei koskaan tahtonut sitä myöntää”. Nuorena vuokralaisena Mossgielissä v. 1784 Burns kävi ahkerasti hänen kodissaan ja oli ukko Ronaldin hyvässä suosiossa. – Kesäisin luhdit ja ruispientaret näyttelevät tärkeätä osaa nuorison tuttavuuksien teoissa Skotlannissa, samoin kuin Suomessakin! – Runosta Eduard Engel lausuu: ”Saa kauan hakea, ennenkuin viime neljänkymmenen vuoden aikuisessa Englannin kirjallisuudessa tapaa ainoankaan laulun, missä ilmenee niin puhtaan-kainoa aistillisuutta”.


Sää leuto oli Uodin yön,
ja huumas rukiin tuokse.
Kuu loisti, luoden valovyön,
mä läksin Annin luokse.
Yö kului meiltä puolehen
vain hilpein piloin siellä;
mua saattoi hän nyt empien
ruispientarelle vielä.
Ol’ ilma sees, yö äänetön,
kuu kulki taivaan tiellä.
Hän tähkäin taa jäi kätköhön
ruispientarella siellä.
Ma hehkuin, säikyin, sykähdin,
hän lempeään ei kiellä;
hänt’ taas ja taas ma suutelin
ruispientarella siellä.
Mä häntä hain, hän hiipi luo,
hän värjyi hehkumiellä:
saa siunauksen hetki tuo
ruispientarella siellä!
Mut kautta kirkkaan kuudanvyön
ja aamun valon vielä:
hän puhtain riemuin muistaa yön
ruispientarella siellä!
Mun hurmoksiinhan useinkin,
sai veikkoin ilonvietteet;
kun menestyin, mä riemuitsin;
toi onnen uljaat mietteet:
mut innon, riemun ylimmän,
min tunsin elon tiellä,
toi onni ensi lemmen tän
ruispientarella siellä!
      Kuoro.
      Käy tähkäin taa, kun viljamaa
      luo yöhön sulo tuokseen!
      On onnenmies, ken kullan saa
      ruispientarelle luokseen!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.