Rukkilaulu

Wikiaineistosta
Rukkilaulu

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Päiväsen läikkä on valahtanut lattiaan.
         Yllä sen vallaton
         kultatomu hyörii.
Pakkanen ikkunaan loihtinut on kukkamaan.
         Äiti sen luona on,
         rukin kehrä pyörii.
Polkimen jalka saa nousemaan, laskemaan,
         käsi käy ees ja taas,
         käämi langan käärii.
Päivä paistaa ikkunaan. Rukin humu unnuttaa
         Ylös, alas kimmeltäin
         kultatomu häärii.
Surinaan keinuvaan leikistänsä unohtuu
         pikkumies naurusuu,
         haave maahan siirtyy.
Terheneen kultaiseen Robinsonit, Ruususet,
         Soorian, Moorian
         kaariportit piirtyy.
Päivän juova sumentuu. Kultatomu häviää.
         Hämärään äiti jää.
         Tuvan ruutu huurtuu.
Veitsi kuun ruudun taa kiiluvana kohoaa.
         Varjot kasvaa laipioon,
         jättiläisiks suurtuu.
Havahtuu unistaan kauhistuen poikanen.
         Kuni lukki hirmuinen
         hämysiimaa hiertää
käsi vasten ikkunaa. Varjorukki humajaa
         suunnaton; kohtalon
         jättikehrä kiertää.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.