Rukous-virsi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rukous-virsi *).
(N:o 321 Runebergin virsik.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Jumala, maamme suojele
Ja voimallasi varjele,
Sodan ja rauhan retkillä,
Surun ja riemun hetkinä.
Tää ompi meille rakkahin
Ja aina kaiken kallihin;
Muu maa, jos vielä millainen,
Ei meille oo sen vertainen.
Isämme täällä syntyvät,
Elivät, uskoon yhtyvät;
Tääll’ on asunto meiänki
Sama elo, elantoki.
Ja tääll’ on kansa kasvava
Samoja teitä polkeva,
Samaa kun mekin tunteva,
Samoin kuin me rukoileva.
Jumala, hoia heikkoa,
Meiän suloista Suomea,
Se armossasi kasvata,
Kun kastehella kasvuja.
Siunaa jokaista henkeä,
Jok’ ompi sille ystävä,
Vaan soihmaajansa sortele,
Kadehtiansa kaatele:
Olkoon se aina omanas,
Vapaa, väkevä, viljakas,
Ja runsas rakkaudessa
Ja täynnä Henkes armoa.
Oot päästänyt pimeestä sen,
Kun kuorestansa kukkaisen,
Se siis alati, armias,
Valaise valkeudellas!
Sanasi on se valkeus,
Se maan ja taivaan kirkkaus;
Suo, että meille selvästi
Se loppumatta loistaisi.

K. K[iljander].

*) Tämä virsi on tiettävästi tätä ennen yhden kerran painettu Pääskyisen pakinoiksi kutsutussa lukukirjassa, Kuopiossa 1857.


Lähde: Kuopion Hippakunnan Sanomia 17.9.1859.