Rukous (Forsman)

Rukous. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Hurskaiss’, iloisissa jutteluissa

Atrialla istui vanha Luther

Tavan mukaan ystävineen kerran,

Kun yks’ heistä alkoi päivitellä:

”Paha mailm’ on, kurja elettävä,

Täynnä tyhjää puuhaa, turhaa hommaa;

Eipä kumma, että moni etsii

Luostarista ikävöimää rauhaa.

Minuakin tuo mailman taukoomaton

Touhu kiusaa ilki-äänillänsä.

Vieressäni pitkin päivää aina

Kolkutellaan, lyödään, vasaroidaan;

Vaikka kuinka varhain herään, häätää

Pajankalke aamuhartauttain.

Luther lausui: ”Miksi häiriinnytkään?

Mieti ennen: Nukuin liian kauan.

Kuules, ehtinyt on hurskas naapur

Nousta jo ja alkaa rukoustaan;

Työ ja ahkeruus on rukousta.

Tosiaan kun musta seppä herää

Aatellen: ”On Herra mulle suonut

Päivän taas ja voimat tehdä työtä”,

Sekä takomaan käy reippahasti,

Senpä huohotus on Jumalalle

Yhtä rakas kuin sun huokaukses,

Taivaan usta kolkuttaa sen moukar’

Ehkä lujemmin kuin rukoukses.”

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1887: Vähemmät eepilliset runoelmat. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.