Rukous (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rukous.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Hurskaiss’, iloisissa jutteluissa
Atrialla istui vanha Luther
Tavan mukaan ystävineen kerran,
Kun yks’ heistä alkoi päivitellä:
”Paha mailm’ on, kurja elettävä,
Täynnä tyhjää puuhaa, turhaa hommaa;
Eipä kumma, että moni etsii
Luostarista ikävöimää rauhaa.
Minuakin tuo mailman taukoomaton
Touhu kiusaa ilki-äänillänsä.
Vieressäni pitkin päivää aina
Kolkutellaan, lyödään, vasaroidaan;
Vaikka kuinka varhain herään, häätää
Pajankalke aamuhartauttain.
Luther lausui: ”Miksi häiriinnytkään?
Mieti ennen: Nukuin liian kauan.
Kuules, ehtinyt on hurskas naapur
Nousta jo ja alkaa rukoustaan;
Työ ja ahkeruus on rukousta.
Tosiaan kun musta seppä herää
Aatellen: ”On Herra mulle suonut
Päivän taas ja voimat tehdä työtä”,
Sekä takomaan käy reippahasti,
Senpä huohotus on Jumalalle
Yhtä rakas kuin sun huokaukses,
Taivaan usta kolkuttaa sen moukar’
Ehkä lujemmin kuin rukoukses.”


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1887: Vähemmät eepilliset runoelmat. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.