Rukous (Harmaja)

Rukous. Kirjoittanut Saima Harmaja

Talvi-ilta yli maan

pimeänä makaa.

Huokauksen tullessaan

tuo se rajan takaa.

Kunpa vahva rukous

kantais yli muurin,

sinne, miss’ on vavistus,

miss’ on tuska suurin.

Taivaan tähdet syttyvät

yli ihmisrajain.

Mut ei syty kynttilät

pimennossa majain,

joissa kerran vihamies

tarttunut on miekkaan,

joissa sortui kotilies

verenkuumaan hiekkaan.

Sinuun, Herra vanhurskas,

uskoi hädän kesken

Suomen heimo silpomas.

Kuule itku lesken,

kuule lasta nääntyvää!

Herra, vihas peitä.

Älä pirsto enempää

pirstottujen teitä.

Miss’ on kirkko valoton,

siellä soikoon kellot,

missä lasten nälkä on,

lainehtikoon pellot,

miss’ on liesi särkynyt,

sinne liekki uusi,

missä sydän murtuu nyt

kovaan rankaisuusi,

sinne katso taivaastasi

Auta nääntyneitä!

Kätes kaikkivaltias

anna! Johda meitä!

Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.