Rukous keväälle

Wikiaineistosta
Rukous keväälle

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Yli vihreitten puistojen, joen
kevättaivas ruskosta punainen.
Minä jotakin outoa koen,
mihin enää luottanut en.
Ah, lämpimät, hyväilevät
on väreet tuulen läntisen!
Miten olet sa kaunis, Kevät,
sun valoos raukenen!
Olen paljon rikkonut. Ota
minut syliis anteeksiantavaan,
ylösnousemushurmiota
minun tuntea suo kera maan!
Kevät, haavani kirvelevät
taas paranna balsamilla maan!
Oi luo minut uudeksi, Kevät,
väsymättömäks rakastamaan!


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.