Rukous riemun puolesta
| Rukous riemun puolesta. (Förbön för glädjen.) Kirjoittanut Fredrik Cygnaeus |
| Suom. Yrjö Veijola. |
- Miks’ synkät pilvet, tyttö, otsas peittää?
- En veitikkata silmissäsi tapaa,
- Ei sinne tänne lennä katse vapaa,
- Kun mustin mielin tahdot riemut heittää.
- Oi, kaikki, mikä sulostutti sua,
- Pois lensi muuttolintuin lauman lailla,
- Ja vaikk’ et ole kauneuttas vailla,
- Se muuttunut on aikain vaihduttua.
- Ei kevään tuoreutta ole sillä,
- Ei enään ole se kuin rusko vieno,
- On väriltään se nyt kuin usva hieno,
- Mi ruusulehden kastaa kyynelillä.
- Oi, pyydän, palauta aikain takaa
- Sun riemus, puhtaan mielen lapsi, vielä,
- Ja hymyile kun ennen, ilomiellä!
- Meit’ yllin kyllin painaa murhe vakaa!
- Ei riemus ollut yksin sun, mut meille
- Myös kuului äänes, katsees riemuava.
- Se oli harpun ääni liikuttava,
- Mi tunki sydämmiin ja kuuluu heille.
- Maan riemut vähenee: suo surevalle
- Se, jota sinun tähtes oomme vailla!
- Nuor’ tekemään oot Kroonos ukon lailla,
- Mi, minkä siittää, uhraa kuolemalle.
Lähde: Kaukomieli: Viipurilaisen osakunnan albumi. 3. 1900.