Rukoushuoneessa (Weijola)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rukoushuoneessa.

Kirjoittanut Gustaf Fröding


»Voi! Kuolema on synnin seurausta,
On syntins’ suur’, on tarvis rukousta,
Tuo meidän veli raukka Andersson,
On langennut, hän mailman lapsi on».
  Vaeltaissamm’ synnin teitä
  Herra laupias armahda meitä!
»Hän armon runsaan kyllä taivahisen
Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen
Sai sanan voiman – moist’ ei pappia,
Ja käänsi monta, enin naisia.
Hän suloinen kuin Joosef tottamaar,
Myös häntä pyysi rouva Potifaar.
Voi nuorukaiset, vaara suuri on!
Me luultiin sentään, vahv’ on Andersson,
Hän taistelee ja voittaa pirun hän
– Mut pirun näimme voivan enemmän».
  Oi, Ischabod, oi, Ischabod,
  Viel’ liha synnin kahleissa oot.
»Me hänet naitimme, sai vanhan lesken,
Jonk’ kanssa eläissänsä kahden kesken
Hän suojaa saisi pauloiss’ saatanan
Ja lihan viettelyksiss’ sekä maailman.
Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon,
Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon,
Mi joka hetki oli varuillaan
Ja Anderssonin jäljess’ ainiaan.
Mut turhaa ompi viisaus maailman,
Kai seurakunt’ on kuullut varmahan:
On Amerikkaan mennyt Andersson
Ja Fiia Bergman mukanansa on!»
  Voi synnin hätää, tuskia,
  On murheen laakso tämä maailma!


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.