Rukoushuoneessa (Weijola)

Rukoushuoneessa. Kirjoittanut Gustaf Fröding

»Voi! Kuolema on synnin seurausta,

On syntins’ suur’, on tarvis rukousta,

Tuo meidän veli raukka Andersson,

On langennut, hän mailman lapsi on».

  Vaeltaissamm’ synnin teitä

  Herra laupias armahda meitä!

»Hän armon runsaan kyllä taivahisen

Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen

Sai sanan voiman – moist’ ei pappia,

Ja käänsi monta, enin naisia.

Hän suloinen kuin Joosef tottamaar,

Myös häntä pyysi rouva Potifaar.

Voi nuorukaiset, vaara suuri on!

Me luultiin sentään, vahv’ on Andersson,

Hän taistelee ja voittaa pirun hän

– Mut pirun näimme voivan enemmän».

  Oi, Ischabod, oi, Ischabod,

  Viel’ liha synnin kahleissa oot.

»Me hänet naitimme, sai vanhan lesken,

Jonk’ kanssa eläissänsä kahden kesken

Hän suojaa saisi pauloiss’ saatanan

Ja lihan viettelyksiss’ sekä maailman.

Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon,

Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon,

Mi joka hetki oli varuillaan

Ja Anderssonin jäljess’ ainiaan.

Mut turhaa ompi viisaus maailman,

Kai seurakunt’ on kuullut varmahan:

On Amerikkaan mennyt Andersson

Ja Fiia Bergman mukanansa on!»

  Voi synnin hätää, tuskia,

  On murheen laakso tämä maailma!

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.