Runebergin lauluista

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Runebergin lauluista

Kirjoittanut anonyymi


Niinkuin salot soivat rauhaa,
Suomen kosket, kuohut pauhaa:
Niinpä lauluin luontoisuus,
Niiss’ on hempi, sankaruus;
Heiss’ on hempi, lasten vauva,
Tenhovoima, sankarlauma;
Näin ne lentää liitäen
Maata, kansaa kiittäen.
Kyllä arvion vieras saa,
Kunnian myös heidän maa;
Mutt’ on Suomi sulosin,
Kansa armas, kallihin
Täällä metsät, linnut laulaa,
Hirvet, karhut kammoo paulaa,
Lintu pieni pesivi,
Tyytymystä neuvovi;
Täällä kansa halla-mailla
Lyöpi, raataa leipää vailla,
Tyytyväisnä taistellen,
Luottain Herraan, rukoillen;
Täällä sankar miekkoineen,
Peltomieskin auroineen
Tulisess’ on toimessaan,
Impi kaino kodissaan;
Lues ”Hirven ampujat,”
Laulas ”Stoolin tarinat,”
Huomaas ”Hauta Perhossa,”
”Hanna” helmi kodossa!
Näitä polvet tulevaiset,
Sulo soinnuin suomalaiset,
Riemuellen laulelee,
Maamme kallis kuuntelee.
Kerran äänet vienoisimmat,
Laululinnut herttaisimmat
Sulosemmin soinnuttaa:
Saihan laulut synnyin maa.
Oi, sä runoruhtinas,
Suomen laulu-kuningas!
Suomalainen muistaa myös
Isänmaalles tehdyt työs.


Lähde: Tampereen Sanomat 8.2.1879.