Runo, lausuttu työväen luentokurssien päättäjäisjuhlassa Tampereella 8 p. syysk. 1903
| Runo, lausuttu työväen luentokurssien päättäjäisjuhlassa Tampereella 8 p. syysk. 1903. Kirjoittanut anonyymi |
- On istuttu illat ja kuunneltu
- ja saatu on oppia uutta.
- Taas tiedon on mahlalla juotettu
- ja onnen on he’elmiä tarjottu
- sekä sielujen aateluutta.
- Ovat tietojen-taiturit haastelleet,
- sanansankarit sanoja suoneet.
- Ei ole he vaivoja säästelleet.
- Pyhimpääns’ ovat meille he uhranneet,
- ovat valoa, voimaa luoneet.
- Ovat luoneet voimia uskomaan,
- ett’ ijäti yöt’ ei kestä:
- koronkiskurit ettei kullallaan,
- rahamahtavat ettei mahdillaan
- ikipäivän koittoa estä.
- Ovat selvitelleet, että se tie,
- joka veljeys-juhlaan johtaa,
- ei vaivoja vaill’ ole, että se lie
- työn raskahan tie, vaan sinne vie,
- kuss’ onnelan ukset hohtaa.
- Yks’ ainoa että on tiehyt vaan
- ja se tie on uskon tietä,
- sen uskon, että kun taistellaan,
- niin kerran me voittoa laulellaan.
- – Ei määrähän muu tie vietä.
- Ja että jo koitto on keväimen
- yö että jo päivään ehtii
- ja että nyt aika on kyntöjen,
- on toukojen kuu sekä toiveiden,
- pyhä puu pian että jo lehtii.
- Siis työmies! Kiirehin kyntöön käy!
- Ylös nouse ja oikeus hanki!
- Toden voittoa vaikkapa koht’ ei näy,
- niin kerran se sentään ennättäy,
- ijät päivät se ei ole vanki.
- Pois nälkä ja tuska ja murhe muu!
- Pois ruoska- ja armovalta!
- Kun riittävän leivän saa joka suu,
- kun orjuus ja herraus unhoittuu
- sekä mahtius mahtajalta.
- Niin vastapa silloin hetki se on,
- jona taivahan tänne me loimme,
- jona veljeys voima on voittamaton
- ja ihminen meillä jo ihminen on,
- on hetki, kun levätä voimme!
Lähde: Työmies 12.9.1903.