Runo-laulu Kerimäen Pitäjän uudesta kirkosta

Runo-laulu Kerimäen Pitäjän uudesta kirkosta. Kirjoittanut Pietari Makkonen

Jos ma voisin, niinkuin soisin,

Veisata vähäsen virren,

Sovitella soittoani,

Kanneltani kaunistella,

Että soittoni sopisi,

Luonnistuisi laulantoni,

Niinkuin mielessän’ menisi,

Aivoni ajattelisi,

Siitä suuresta ilosta

Kirkon kaunihin teosta,

Joka on nyt Jouhenniemen,

Autokannan kankahallen,

Kirkko tehty kiitettävä,

Huone hongista rakettu,

Pantu päällen paanukatto,

Rauta-rännit räystäille,

Joka kulmallen kurimus,

Veden torvi toimitettu.

Sitte vielä viimmeiseltä

Korkiammallen kohottu

Torni toisella tavalla

Kirkon päällen kiini pantu,

Siinä on joka sivulla

Akkunoita aivan paljo,

Sieltä loistaapi sisälle

Kirkkahat valon kipunat.

Se on raudasta rakettu,

Katto ruohon karvallinen,

Vielä risti viimeiseksi

Tornin päähän toimitettu,

Sen on päähän kiini pantu

Ukon-lanka laitettuna

Tulen tuiman esteheksi,

Pilvi-valkian varaksi.

Vaan mitäs minun tulisi

Vielä virkkoa enämmän,

Ei viere minun vereni

Eikä antane ajuni,

Mitä urkenen uroa,

Kuta tietä telketellen!

Jos olis osa minulla

Joku kieli kanteleesta,

Siitä vanhan Väinämöisen

Kalanluisesta kopasta!

Eipä virteni väsyisi

Laulu laihaksi tulisi:

Jos ma seinistä sanosin,

Akkunoista arveleisin,

Eli patsaista puhusin,

Saarnastuolista sanosin,

Eli lausun leireistä,

Alttarista aivan paljo,

Kuin on kaikki kaunihisti

Jalommasti jaksettuna,

Kelpo mestarin mahilla,

Tolpon toimella hyvällä.

Se jo luonnon liikuttaapi

Sinne männessä sisälle,

Ei saata sanoilla näillä

Tulla tolkku toisen piähän,

Jos puhusi puolen vuotta

Sialla kielellä sanosi.

Virsi pitkäksi viruisi

Laulu loppumattomaksi.

Kirkko kiittääpi itsensä,

Kaunis kaukoa näkyypi,

Josta Sullen, suuri luoja,

Armias avara Herra!

Saisin töistäsi sanella

Kiitos-virttä veisaella,

Kuin on luonut luomisessa

Siksi paikaksi pyhäksi,

Kussa kunnianimensä

Saarnataan pyhä Sanansa.

Saapi siihen sielun sairas

Aina astua sisälle,

Sydämmellä särjetyllä

Armo-alttarin etehen.

Siinä löydät lääkityksen

Synnin haavoille syville,

Siin’ on aina armopöytä

Varjon tuoneen vierahille.

Saapi siinä saarnamiehet

Oikiat opin-jakajat,

Sielun paimeneet parahat,

Seurakunnallen sanella,

Kuinka kulkea pitääpi

Laitumella Herran laumman,

Jonka suokohon Jumala,

Antakoon Isä ihana,

Että tässä huonehessa,

Tässä paikassa pyhässä,

Sinun siunattu Sanasi

Tuottasi hyvän hedelmän!

Anna armias Jumala,

Herra henkesi lähetä,

Lahjottele lapsillesi!

Selvitä sokiat mielet,

Että oikein osaisi

Tutkia kätesi töitä:

Siitä tuntisi sinunki

Luojaksensa laupiaksi.

Vielä tässä viimmeiset

Toivotan toden perästä

Terveyttä tekiälle

Tointa Tolpollen hyveä,

Että vielä tästä eeskin

Oleskella onnen reissä,

Onnen ohjakset kädessä,

Onnentietä ohjaella!

Kansan kuulusan Provastin

Nevojnuksen neuvon eestä,

Joka huolella hyvällä

Aivan työllä ahkeralla

Tätä tointa Tolpon kanssa

Aina auttivat jalosti!

Kiitos Kirkkoherrallenki!

Rahakassan kaitsiallen,

Joka tarkan taidon kanssa

Seurakunnalla selitti,

Kohastaan joka kopeikan

Joka tengan tietä antoi!

Jo nyt laannen laulamasta,

Jopa virteni väsyypi,

Oispa vielä virkkamista

Vaan on kolmia vajaalla

Kiurun kieltä, Väinön mieltä,

Kymäläisen kanteletta,

Jolla on komea koppa,

Ääni äijän maksavainen,

Vaan on nauloja vajaalla

Noudattaissa nuotioita.

P. Makkonen.

Lähde: Suometar 7.6.1850.