Runo-laulu Vanhan ja Uuden Suomen maan yhdistyksestä
| Runo-laulu Vanhan ja Uuden Suomen maan yhdistyksestä. (Vanhan Suomen asukkaalta.) Kirjoittanut Henrik Borenius |
- Nouse vanha Väinämöinen,
- Ukko heräjä unesta,
- Kannel’ ota kourilleisi,
- Joutsi louhinen käteisi,
- Laske kielet laulamahan,
- Itse Isämme iloinen,
- Hyräile hyvästä syystä,
- Vielä neuvo nuorempia,
- Sekä outoa opeta,
- Saata sanat kielelleni,
- Että oikehin osaisin,
- Laulun hyvän lasketella,
- Runon rohkian sanoilla
- Ylistellä yhdistystä
- Koko Suomen suuren saaren,
- Vanhan sukusi vakaisen.
- Kyllä paljon kyyneleitä
- Vuoti silmämme vetenä,
- Monta huolen huokausta
- Rikkoi sillon rintojamme,
- Koska salli suuri luoja,
- Itse Isä taivahinen,
- Suomen suureksi suruksi,
- Pohjan päiviksi pahoiksi,
- Sota-miekan surkehimman,
- Kolmet kertoa kovinta,
- Suomen maata särjetellä,
- Palasiksi pilpustella:
- Veljet veljistä erotti.
- Aina onnetut sodalle,
- Sodan alla sorrettuina,
- Tallattuina tappeluita
- Oli maamme, manteremme:
- Virrat viertyivät verestä,
- Kosket kuolleiten mehesta,
- Itku kaiku kukkuloilta,
- Valitukset vuoriltamme,
- Metsät huudosta humaisi,
- Salot synkiät surusta. –
- Atrat vaipuivat vaolle,
- Päälle pellon ruostettuivat,
- Kaikki kauppa kaupungeissa,
- Kyntö, kylvö maan-kylissä
- Seisoi suuressa surussa,
- Alla vaivan vaikeimman,
- Josta puutos peljättävä,
- Nälkä aivan näännyttävä
- Viertyi meillen vierahaksi,
- Vierahaksi vaikiaksi.
- Eipä tarpeita taloissa,
- Eipä suurus-einehitä,
- Koska tuojat tarpehemme,
- Elatuksen etsiämme
- Kulkivat sodan kujillen,
- Tulisihin tappeluihin.
- Suru meillä suuruksella,
- Pelko puoli-päiväsenä,
- Itku ilta-atriana,
- Valitukset vuotehella.
- – – Vaan mitäs sodasta soitan,
- Veren vuotoja valitan,
- Muistan murhet-aikojamme;
- Jo on viihtynyt vihasta,
- Luoja meillen lemmistynyt,
- Koska kautta Keisarimme,
- Kautta Haltian hyvimmän,
- Suuren suvun Suomalaisen
- Kaikki yhtehen kokoisi,
- Kansan yhdeksi yhisti.
- Tämä Herra täydellinen
- Tämä Isämme ihana
- Saatti suuren Suomen saaren
- Niemen asujat avaran
- Alle vanhan Valtikkansa,
- Veljet suodut seurahani.
- – – Terve, vanha tuttavani!
- Terve, tultuas tykööni!
- Veli yhdestä verestä,
- Sisareni siunaeltu!
- Terve sukuni suloinen,
- Kallis kieli-kumppanini,
- Joka astut askareissa
- P o h j a n maalla pulskealla,
- S a v o n järvisen saloissa,
- Taikka häilyi H ä m e h e s s ä,
- M a a l l a U u d e l l a majailet!
- Nyt on rauha rakennettu,
- Viha viskattu sivullen;
- Käykämme käsi kädessä,
- Silmät kuivat kyyneleistä,
- Rinnat riemusta iloiset,
- Vieden atrat vaimoillen,
- Kyntäen kasatut nurmet:
- Kanssa kaupan kappaleita,
- Elatuksen einehitä,
- Rauhassa rakentakamme;
- Noista leipä läheneepi,
- Ruoka runsas ruumihille.
- Vaan kuin ruumis ravitahan
- Luojan lahjoilla hyvillä,
- Karttakamme kaunihisti,
- Ettei vilja mieltä viekö,
- Sielun arvoa sovaisko,
- Synnin kautta saastutelko.
- Ottakam’ opista vaari,
- Osoviitta viisahista,
- Että taito toimellinen,
- Taito tarkka ja tulinen
- Tulis meillen tuttavaksi,
- Miesten aivossa asuisi,
- Matkaamme vakahasti
- Sanan seurassa Jumalan,
- Kaikkivaltiaan valossa;
- Niin me taidamme todella
- Tulla täällä siunatuksi,
- Sitten taivahan talossa
- Viimen aivan autuaiksi.
- Kiitos myöskin Keisarillen,
- Maamme Isällen isollen.
- Suomess’ olkohon sanottu
- Suusta joka Suomalaisen,
- Koko kansan kielen päästä.
- Virren vieryvän tavalla,
- Kosken kovin kuolevaisen,
- Kohten taivahan kotia,
- Päälle pitkän pilven piiren,
- Tähti-tarhaen taaksi,
- Isän istuimen etehen,
- Luokse Luojan laupehimman
- Korotkohon kiitos-ääni,
- Sanat soikohot suloiset:
- ”Anna armias Jumala,
- ”Itse Herra Haltioiten,
- ”Anna ALEXANDERILLE
- ”Paljon armon antimia,
- ”Sekä lahjoja luvuta,
- ”Paljon päiviä hyviä!”
Kivennavasta Joulukuussa 1821.
Lähde: Turun Wiikko-Sanomat 5.1.1822.