Runo (Tiuppa)

Runo. Omistettu Helsingin Työväenyhdistyksessä 20 vuotta olleille jäsenille. Kirjoittanut Otto Tiuppa

Lausuttu Ylioppilastalolla 20 pnä maaliskuuta 1904.

I.

Nyt kauvas taakse vuosikymmenten

Sä katsehesi hetkeks’ heitä,

Kun sorronalla uinui työmies sen

Ei tuntis’ heistä ykskään meitä –

Niin ajanvirta, aatteet muuttaa voi

Niin paljon meille uudet riennot soi!

Nyt kauvas taakse vuosikymmenten

Sä katsehesi hetkeks’ heitä.

Ol’ orjanmieli, tunnus, ajan sen

Ei viitottuja heillä teitä! –

Ken ensiks’ ehti, kumarrella voi,

Se lihavamman leivän hälle soi!

Nyt kauvas taakse vuosikymmenten

Sä katsehesi hetkeks’ heitä.

Kun leipähuolet tappoi työmiehen

Ja tiedottomuus painoi heitä! –

Kuin kurjavanki kahlihtuna – oi!

Näin työmies silloin kaikinpuolin voi! –

Näin ihmislapsi lailla eläimen

Sai raistua, tehdä työtä.

Ol’ suurin huoli tarkoitusna sen,

Kun armosta sais’ edes syödä! –

Ei opinnoihin aikaa – kapakkaan

Käi tiensä joutohetkinänsä vaan!

Ja öillä räyhäs, – herra tietenkin

Kun viina voimaa antoi hälle:

”On mestarimme lainen nylkyrin”,

Se silloin sävelenä tälle. –

Kun aamu koitti, nöyrin katsehin –

Hän uskollisin orja mestarin!

II.

Käy viestit vienot vierahilta mailta

Kuin kuiskinana hengen valtiailta

On noussut työmies toimeen, taistohon!

On lyönyt kättä veljen, yhteyden

Se turva parhain, apu sorrettujen –

Se meillä myöskin tehtävänä on!

Tuon äänen harvat kuuli, valkoista

Ja silloin miettimähän yhtyi moista:

Jos meillä myöskin toimiin tartuttais!

On köyhät täällä leivän puuttehessa

Kuin lammaslauma korven katvehessa –

Myös valistusta meillä tarvittais! –

Ja aatos elpyi, kasvoi voimistuen

Jo vihdoin paatos antoi sille tuen,

Näin meille syntyi tämä yhdistys!

Sen muistolle nyt tässä juhliessa

On yksi aatos valloin joukkuessa:

Ain’ eläköhön meissä veljeys!

III.

On harvat, jotka ensityöstä nähtiin –

On moni mennyt kenties ”pohjantähtiin”,

Tai markkinoille mairen maailman! –

Näin jälelle jäivät kolme kaikkiaan

Ne tämä ilta nostaos kunniaan:

On toivotus joukkion juhlivan!

V. von Wright, Numberg, Alex. Järvenpää,

Se kunniakolmosen luopi nyt tään –

Onpa harvennut kovinkin seura!

Mut ihmekö ois’ nehän harvat on vaan

Ne, jotka uskoin seuraisi lippuaan –

Onhan muuttunut myös meillä seura!

On lapsuuskengissä aikamme käyty

Ei lapsen pyyteistä maailma täyty

Oli saatava vakaumus miehen! –

Ja katkoen kahleet, ei teitäpä näin,

Jos taistelutanhuita astumme päin –

Ain’ työnne tää, se kunnon on miehen!

Lähde: Työmies 21.3.1904.