Runo Kotkan Työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisiin 12 p:nä Tammik. v. 1908
| Runo Kotkan Työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisiin 12 p:nä Tammik. v. 1908. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
I.[muokkaa]
- Tää aika on sairas ja mieletön,
- sekos’ ihmiskunnan järki.
- Sydän ei, käsivars’ sepä valtaan nous’
- ja ruudit ja miekan kärki.
- On aika heikko ja tarmoton,
- sen kulkua kalveten seuraan, –
- Jumal’ mammona ihmisen verta juo
- kuin kuolevan uhriteuraan.
- Ja suuri, ihana ihmisyys
- miten pilkattu, häväisty, lyöty,
- kun miljoonat pani kahleisiin
- vain harvojen herruus, hyöty!
- – Paha aika on: – Pääsi jos kohotat
- sudet nahkahas’ iskee hampaan.
- Jos nöyränä vaikenet, säästy et
- väkevämpi sun kettävi – lampaan.
- Pahansuova on aika, ja toiveihin
- heti iskevi katse kade.
- Mikä suurt’ on totta ja oikeaa,
- siihen tähtää jo kivisade.
- Ja ihmiset sokkona kompuroi.
- Käy loisto ja kurjuus rinnan. –
- Noin ihmiskunta se maksaa saa
- oman hulluutensa hinnan!
II.[muokkaa]
- Alaluokka rohkenetko
- yli sairaan ajan huutaa:
- hulluudesta luopukaa,
- pian, pian luopukaa!
- Alaluokka, alaluokka
- tahdotko sä toimeen käydä,
- luoda uutta, kestävää
- uutta, uutta elämää !
- – – – – – – – –
- Köyhälistön liehuu lippu,
- miljoonat sen saarteleepi.
- Usvain halki uhmataan
- aikaan uuteen, parempaan!
Lähde: Eteenpäin 14.1.1908.