Runo Varkasta
| Runo Varkasta. (Lähetetty.) Kirjoittanut anonyymi |
- Laususin laviammalta,
- Jospa sanani sakosi.
- En aivo aikani kuluksi,
- En tahdo tapani vuoksi
- Tähän työhön tartutella,
- Tahdon vuoksi tarpeheni,
- Kun on vaiki’ vaiti olla.
- Niin on tullut nisu-pellot
- Ruma ruoholla sovaistuks’;
- Tuonne vanha vihollinen
- Heitti heinän siemeniä.
- Kuin tuleepi turmelluksi
- Sydän Ihmis’ syntisellä,
- Ryhtyypi rumaksi luonto
- Synnin töillen törkiöillen,
- Perkeleen petollisillen
- Aivan hirveillen himoillen,
- Niin ei estä Esivallan
- Asetukset Armollisen
- Rangastukset raskahimmat,
- Vait’ on raskas rauta pultti
- Raskas rau’assa kävellä
- Raskas rauta kahlehissa,
- Raskas olla ruunun työssä
- Västingissä värjätellä,
- Paha kulkea pa’ossa
- Paha karkua kävellä
- Korven kolkoissa majoissa.
- Paha olla passitonna
- Sen pahempi pakkasessa
- Vajanaisen vatsan kanssa.
- Paha patsasta halata,
- Vitsat viuhuaapi selässä,
- Selkä mustaks’ muuttuneepi,
- Veri vuotaapi vetenä
- Vitsan jälestä vihaisen.
- Vaan vielä on hirmu hirveämpi
- Ijankaikkinen kadotus,
- Kuolla kuoleman perästä
- Palkaksi pahoista töistä.
- Kun ei itse ihmis parka
- Synnin haavoja havaitse,
- Alkaa aikana hyvänä
- Rupea rukouksen kautta
- Himojansa hillitseen.
- Niin rietas henki riivoaapi
- Vihollinen vietteleepi
- Yllyttääpi ylpiäksi
- Sanan Pyhän poistajaksi
- Sepä tunnon turmeleepi
- Sokaiseepi sielun silmän.
- Tuleepi tunto turmelluksi,
- Tuhlaapi tuhansin määrin
- Herran lahjat hekkumassa.
- Viimen paatuupi pakanaks’
- Vahvistuupi varkahaksi,
- Ottaapi toisen tavaran
- Sala käillä kätköhönsä.
- Viepi äyrin viimisenkin
- Ainokaisen atriankin,
- Jonka toinen työlähästi
- Saannut suurella hiellä,
- Ko’onut vaivalla kokohon
- Elatukseks’ itsellensä,
- Lapsi raukoillen ru’aksi.
- Syöpi sen suden tavalla
- Aivan tunnon tuntematta
- Kun ansionsa ainakihin.
- Muuan murhankin tekeepi
- Raivossa rahan perähän,
- Veljensä veren janoinen.
- Voi noita töitä törkiöitä
- Rosmon rohkeita tapoja!
- Sepä on sitä pahempi
- Sekä kahta kauheampi
- Viepi vielä kirkostakin,
- Meneepi sinne sisällen
- Yöllä yksin akkunasta
- Varastaapi vaivas-kassan
- Murtaapi lukon murusiks’
- Lyöpi rikki riivattuna
- Herran huoneesta häväisty.
- Taitaako hän tunnollisest’
- Tulla sinne sunnuntaina
- Herran templihin totisest’,
- Siihen paikkahan pyhähän
- Armon alttarin etehen
- Avarallen atriallen,
- Kuin hän viikolla varasti
- Kirkon vanhan vaivas-kassan,
- Johon ko’otaan kokohon
- Orvoillen ja ontuvillen
- Huonoillen ja horjuvillen
- Vanhoillen varattomillen
- Rammoillen ru’an a’uksi,
- Herran templin tarpeheksi.
- Eipä olis’ armon aika
- Tuolla lailla tuhlattava.
- Saattaakos kuka sanoa,
- Ett’ei saa kuulla saarnattavan
- Oikkellen ojennus-tiellen?
- Kyllä papit puolestansa
- Meillen pyytääpi puhua
- Evankeliumin etuja;
- Vaan moni meistä poismeneepi
- Sanan Pyhän sapuvilta
- Kääntää seljän saarnaajallen
- Sanan pilkkana pitääpi,
- Kun ei tunne tarvistansa.
- Vaan Herra antaa heinän ruman
- Nisun joukos’ joutua.
- Viimen niittäjät saa’ luvan
- Että niitä leikata.
- Nisut aittaan kannetaan
- Vaan heinät tuleen heitetään.
F. S–n.
Lähde: Sanan-Lennätin 23.7.1858.